Tieto täydentää kokemusta – jatkuva oppiminen työelämässä ei ole eksoottinen kummajainen

Minusta piti tulla poliisi.

No ei tullut. Tuli lastenhoitaja, messukoordinaattori, viestintäpäällikkö, urheiluvälinemyyjä, sihteeri, kassatoimihenkilö, yhteyspäällikkö, postittaja, tiedottaja, assistentti ja projektipäällikkö. Yhteistä näille kaikille töille on se, että olen tykännyt niistä kaikista.

Koulutuksia minulla on useampia pitkin elämää suoritettuina. Suoraan lukiosta käytynä, työn ohessa tehtyinä sekä pelkästään opintoihin keskittyen. Yksittäisiä koulutuksia sekä pidempiä kokonaisuuksia.

Viime kesänä 53-vuotiaana valmistuin kauppatieteiden maisteriksi – ja vasta nyt tunnistan termin ’jatkuva oppiminen’. Älyän nyt, mitä se tarkoittaa, mutta en ole aiemmin osannut itseäni siihen sovitella. Ovatkohan kaikki muut kaltaiseni keski-ikäiset osanneet?

Osaaminen kertyy vähitellen työuran aikana

Käsite ’jatkuva oppiminen’ voi kuulostaa akateemiselta vehkeilyltä, johon meillä työssäkäyvillä aikuisilla ei ole kiinnostusta tai ainakaan aikaa. Vai olisiko sittenkin? Jatkuva oppiminen on nimittäin jotain, mikä on monien arjessa lähes itsestäänselvä asia. Sillä ei ole vain ollut aina nimeä.

Jatkuvaa oppimista on se, kun päivittää avoimessa yliopistossa muutaman opintopisteen kurssilla aikoinaan kauppaopistossa käymänsä laskentatoimen opinnot tähän päivään. Tai sitä, kun lukiolainen ottaa kurssitarjottimelleen pari ammattiopiston kurssia tai metallipajassa sorvaava käy työnantajan tarjoaman tietotekniikan kurssin työajallaan.

Jatkuva oppiminen on myös sitä, kun joku meistä vuosia työelämässä olleista innostuu tekemään aikoinaan kesken jääneen kandinsa valmiiksi. Kosmetologin kouluttautuminen alan uusimpiin tuuliin sekä hoitoalan ammattilaisen taitojen päivitys lääkeannostelussa on sitä yhtä lailla. Kun työtehtävät muuttuvat, sopiva täsmäkoulutus tukee siirtymää uralla eteenpäin.

Kyse ei ole toki aina edes varsinaisesta kurssista tai koulutuksesta: monet tärkeät asiat olen oppinut töissä kokeneempien kollegoiden opastamana. Olen tehnyt töitä yrittäjien, myyjien, kenraaleiden, osastosihteereiden, toimittajien, pankinjohtajien, trukinkuljettajien ja suunnittelijoiden kanssa. Kaikilta heiltä olen oppinut tietoja ja taitoja, joita voin nykyisessä työssäni hyödyntää.

Kokemus tukee oppimista

Oppiminen ja uuden opiskelu pirstaloituu elämän varrella joskus perin pieniin murusiin, mutta oppi ei koskaan mene hukkaan. Varsin hienoja ovat ne hetket, kun eri puolilla ja eri tavoilla oppimiaan asioita ymmärtää yhdistellä kokonaisuuksiksi, joita voi hyödyntää omassa työssään. Suoritetut opintopisteet säilyvät tallessa, ja sitten kun elämän muut realiteetit antavat myöten, niitä voi täydentää vaikka tutkintoon saakka.

Jatkuva oppiminen ei kuitenkaan ole aina päämäärätietoista puurtamista, jolla tähdätään tutkintoon. Se on pikkuhiljaa vuosien varrella käytyjä kursseja ja koulutuksia, lyhyitäkin opintoja. Opiskella voi myös omaksi huvikseen harrastuksena ilman aikataulu- tai tavoitepaineita. Innostusta opiskeluun nostattavat jonkun toisen kokemukset oppimisen riemusta eli tarinat elävästä elämästä. Siitä, että opinnoista selviää kyllä ja oppimiseen saa ohjausta sekä neuvontaa.

Opiskelu aikuisiällä on varsin palkitsevaa. Lillukanvarsia osaa yhdistellä omiin kokemuksiinsa työvuosien varrella, ja toisinaan pääsee ajattelemaan, ettei tuo noin oikeissa töissä mene. Heti seuraavassa hetkessä huomaa kyllä nöyrästi, että onpas mahtavaa, että joku on tähän minun jo vuosia käyttämääni toimintatapaan kehittänyt paljon ennen minua ihan teoriankin.

Jatkuvan oppimisen saattaa tunnistaa vasta jälkikäteen

Jatkuva oppiminen on siis arjessa eri elämänvaiheissa tapahtuvaa oppimista. Se voi olla määrämuotoista opiskelua, mutta myös työssä oppimista. Sitä saa kouluista, korkeakouluista ja työkavereilta. Ja se on mukavaa.

Muurahaiskarhun meistä suurin osa tunnistaa sanana. Mutta käsi ylös: kuinka moni tietää, miltä kyseinen eläin näyttää? Ei anneta jatkuvan oppimisen olla hahmoton muurahaiskarhu, vaan tunnistetaan se mahdollisuudeksi oppia uutta elämän eri vaiheissa. Ilolla.

Maarit Viljakainen
Projektipäällikkö (OsaajaKS.fi)
Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto

Lue lisää:

• OsaajaKS – Uusi jatkuvan oppimisen palveluketju Keski-Suomessa
• Jatkuva oppiminen Jyväskylän yliopistossa: entistä laadukkaampaa ja monipuolisempaa palvelua työuran aikaiseen oppimiseen