Mitä talouspakotteet tarkoittavat? Kuinka ne toimivat?

Pakotteet jäädyttivät valtaosan Venäjän keskuspankin yli 600 miljardin valuuttavarannosta – mikä valuuttavaranto oikein on ja miksi sillä on merkitystä? Taloustieteen yliopistonopettaja Arttu Karila avaa blogissa pakotteiden vaikutusmekanismia rahamarkkinoiden näkökulmasta.

Ukrainan sodan johdosta asetetut pakotteet ovat nostaneet julkisen huomion Venäjän keskuspankin varoihin ja sen toimintaan – erityisesti valuuttavaroihin. Valuuttavaranto on tuiki tavallinen osa rahapolitiikkaa. Sellainen löytyy lähes jokaiselta keskuspankilta ja se auttaa säätelemään kansallisen valuutan arvoa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on johtanut useisiin talouspakotteisiin, joista järeimmästä päästä ovat Venäjän valuuttavarantoon kohdistuneet jäädytykset. Keskuspankki itse kertoi valuuttavarannon olevan vielä helmikuussa kokonaisuudessaan noin 640 miljardin dollarin arvoinen. Varojen keräyksessä merkittävä rooli on ollut Venäjän öljytuloilla, jotka ovat vuosia ohjanneet ulkomaista valuuttaa maahan.

Varoja säilytetään osin ulkomailla, yksittäisten pankkien ja keskuspankkien hallussa; merkittävissä pankkimaissa kuten Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Sveitsissä. Pakotteet ovat nyt kieltäneet näiden omistusten käytön tai palautuksen Venäjälle.

Miksi tällä on merkitystä?

Vakaata valuuttaa ja kilpailukykyä

Kansallisen keskuspankin vastuulla on pitää yllä luottamusta kansalliseen talouteen ja siinä käytettävään valuuttaan. Venäjän keskuspankki valvoo ennen kaikkea ruplan arvonmuutoksia.

Valuutan arvonmuutos vaikuttaa kansalliseen talouteen ja kilpailukykyyn. Jos rupla on heikko suhteessa dollariin, tulee venäläiselle turistille vierailu New Yorkissa kalliiksi: rupla vaihtuu dollareihin huonolla vaihtosuhteella. Heikosta ruplasta kiittävät taas kotimaiset yritykset, jotka myyvät tuotteitaan Yhdysvaltoihin: Yhdysvaltalaisille ostajille venäläiset tuotteet ovat halpoja, koska dollarin saa vaihdettua rupliin hyvällä vaihtosuhteella. Dollarilla saa paljon ruplia, ja kun on paljon ruplia, saa paljon tuotteita – kauppa käy!

Nyt pääsemme asian ytimeen. Valuuttavarannolla keskuspankki voi säädellä kansallisen valuutan arvoa suhteessa muihin valuuttoihin. Jos ruplan arvo on heikko, ostaa Venäjän keskuspankki ruplia markkinoilta pois. Ruplia ei voi ostaa pois toisilla ruplilla, vaan tähän tarvitaan muiden maiden valuuttoja – ja niiden varantoa. Dollareita, euroja, Japanin yenejä ja muita laajasti käytettyjä ja helposti vaihdettavia valuuttoja.

Toisaalta ilman oikean merkkistä valuuttaa ei kauppa käy. Ruplan arvon kehitys on tällä hetkellä hyvin arvaamatonta ja luottamus ruplaan on romahtanut. Harva kauppias haluaa sitä kassakaappiinsa. Vaihtaisitko sinä tällä hetkellä eurosi rupliin? Todennäköisesti et. Tästä johtuen Venäjän talouskin tarvitsee muiden valuuttoja – mieluiten dollareita – kaupankäyntiin.

Venäjällä on karvaita kokemuksia siitä mitä tapahtuu, jos keskuspankin vieraan valuutan kassa on tyhjä. Vuonna 1998 keskuspankki ei pystynyt tukemaan ruplaa epävarmuuden keskellä, ja seurauksena oli ruplan arvon romahdus ja valuuttakriisi. Noista vuosista on otettu opiksi.

Miksi valuuttavaranto on hajautettu osin ulkomaille?

Valuuttavarantojen koostumus vaihtelee, mutta yleensä se pitää sisällään mm. käteistalletuksia eri valuutoissa, nopeasti käteiseksi muutettavia arvopapereita, talletuksia, sitoumuksia Kansainvälisessä valuuttarahasto IMF:ssä – sekä kultaa. Säilytettävistä valuutoista ylivoimaisesti suosituin on Yhdysvaltain dollari, johtuen sen vaihdettavuudesta.

Omistusten siirtely on hidasta. Tämä synnyttää turhia kustannuksia ja siirtelyyn liittyy myös merkittävä turvallisuusriski. Tästä johtuen esimerkiksi yksittäisen keskuspankin kultaomistuksia säilytetään hajautetusti eri puolilla maapalloa. Kaupankäynti on helppoa, kun kultaharkkoja ei tarvitse lennättää maasta toiseen vain odottaakseen taas kaupankäyntiä, uutta omistajaa ja uutta kohdemaata.

Venäjä on sattumoisin toiminut toisin, ja sen varsin merkittävät kultavarannot ovat ilmeisesti suurelta osin säilytyksessä kotimaan rajojen sisällä.

Länsimaiden rakentamat ja hallitsemat rahoitusmarkkinat

Rahoitusmarkkinat nojaavat kansainvälisesti länsimaisiin instituutioihin ja lainsäädäntöön – ennen kaikkea Yhdysvaltoihin, dollarin kotimaahan. Tätä asiaintilaa ei ole edes Kiinan nousu muuttanut. Näillä markkinoilla länsimailla on kotikenttäetu, ja tämä tekee myös pakotteiden toimeenpanosta tehokasta.

Pakotteiden seurauksena arviolta 300 miljardia dollaria, eli noin puolet Venäjän keskuspankin valuuttavarannosta, onkin nyt jäädytetty ja saavuttamattomissa. Tämä on suuri summa valtiolle, jonka kansantalouden koko vuonna 2020 oli noin 1500 miljardia dollaria ja jonka talous on merkittävissä vaikeuksissa. Pakotteet purevat ja lamauttavat taloutta.

Keskuspankit ovat aivan olennaisia toimijoita kansantaloudessa ja parhaimmillaan silloin, kun niiden olemassaoloa ei juuri huomata – toimien hiljaa ja huomaamattomasti taustalla. Kriisitilanteet pakottavat keskuspankkiirit esille ja toiminnan keskiöön. Keskuspankin rooli kertookin myös paljon valtion talouden tilasta.

Venäjällä keskuspankki on tällä hetkellä talouden keskiössä ja etualalla.Arttu Karila JYU avoin yliopisto

Arttu Karila
KTM, yliopistonopettaja

Kiitos kommenteista Jari-Mikko Meriläiselle ja Susanne Syrénille. Mahdolliset erehdykset kirjoituksessa ovat yksinomaan kirjoittajan omia.

Lähteet ja kirjallisuutta: