Sote-alan sopimus on muutakin kuin palkkaratkaisu: Mahdollisuus työhyvinvoinnin ja alan vetovoiman kasvuun

Julkinen keskustelu hoitoalan työkiistan päättymisestä on pyörinyt palkkaratkaisun ympärillä. Palkkaratkaisun ohella sovintoehdotus pitää kuitenkin sisällään myös muita alan työoloihin ja työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Miten sote-alan digiloikka liittyy tähän keskusteluun? Kauppatieteiden yliopistonopettaja Päivi Patja ja uuden Terveysteknologian mahdollisuudet sote-työssä -kurssin kehittänyt Paula Puhilas pohtivat aihetta avoimen blogissa.
Sote-alan sopimus on muutakin kuin palkkaratkaisu: Mahdollisuus työhyvinvoinnin ja alan vetovoiman kasvuun
Kyse ei ole vain palkasta. Sovintoehdouksen mukaisen työryhmän tavoitteiksi on määritelty muun muassa esihenkilötyön ja muutosjohtamisen tukeminen, sote-alan houkuttelevuuden lisääminen sekä rakentavan, osallistavan yhteistoimintakulttuurin ja luottamuksen vahvistaminen hyvinvointialueilla.

Viime päivien iso uutinen on ollut hoitolan työkiistan ja työtaistelutoimien päättyminen osapuolten hyväksyttyä valtakunnansovittelija Anu Sajavaaran sovintoehdotuksen (2022). Julkisessa keskustelussa suurin osa huomiosta on keskittynyt ruotimaan sovintoehdotukseen kirjattua palkkaratkaisua.
Palkkaratkaisun ohella sovintoehdotus pitää kuitenkin sisällään myös muita alan työoloihin ja työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä, kuten ”kaikille arkipyhä kokonaisena vapaapäivänä, vuosilomaoikeus myös arkipyhinä sekä ns. joutuisan ruokailun käytäntö yleistyöaikamuodossa kuten lääkäreillä” (Super ry, 2022).

Sote-alan vetovoima ja työhyvinvointi liittyvät toisiinsa

Sovintoehdotus kirvoitti tuoreeltaan kommentteja, jotka liittyvät alan vetovoimaan. Muun muassa alkuviikosta vielä perhe- ja peruspalveluministerinä toiminut Aki Lindén (sd.) kertoi Helsingin Sanomissa odottavansa uuden työehtosopimuksen luovan positiivista tunnelmaa alan työpaikoille ja lisäävän hoitotyön vetovoimaa (4.10.2022).
Hoitotyön vetovoimasta puhui myös sairaala Novassa anestesiavastuuhoitajana työskentelevä Piia Lemetyinen. Hän kertoi sanomalehti Keskisuomalaisessa, että ”ei ole katunut päivääkään” päätöstään hakeutua sairaanhoitajaksi, koska kyse on ”maailman parhaasta ammatista” (5.10.2022). Mieluinen ja merkityksellinen työ on mitä olennaisin tekijä niin työn vetovoiman kuin työhyvinvoinnin taustalla.

Sovintoehdotukseen kirjattiin myös mediassa vähemmälle huomiolle jäänyt asia: työehtosopimuskauden ajaksi asetetaan työryhmä, jonka tehtävänä on arvioida ”hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien henkilöstön työhyvinvoinnin, työkyvyn tuen ja työolojen parantamista edistäviä toimenpiteitä” (Sajavaara, 2022). Työryhmän tavoitteiksi on määritelty muun muassa esihenkilötyön ja muutosjohtamisen tukeminen, sote-alan houkuttelevuuden lisääminen sekä rakentavan, osallistavan yhteistoimintakulttuurin ja luottamuksen vahvistaminen hyvinvointialueilla.

Nämä tavoitteet kytkeytyvät toisiinsa, sillä kuten muillakin aloilla, myös sosiaali- ja terveysalalla alan vetovoimaisuus on yhteydessä työhyvinvointiin (Terkamo-Moisio & Häggman-Laitila, 2019). Lähijohtamisella on tässä merkittävä rooli, sillä henkilöstön työhyvinvointi kytkeytyy potilas- ja asiakastyössä onnistumisen ohella myös päivittäiseen johtamiseen (Häggman-Laitila, 2013).

Työ muuttuu digiloikassa – ja se on mahdollisuus

Sote-alan työhyvinvointiin liittyen ei sovi myöskään unohtaa digiloikkaa ja hyvinvointi- ja terveysteknologian mahdollisuuksia. Esimerkiksi robotiikan hyödyntämisen katsotaan voivan parantaa niin henkilöstön työhyvinvointia kuin myös hoitotyön tuloksia (Kangasniemi & Andersson, 2016). Jotta henkilöstön käyttöön saadaan uusin ja tarpeeseen parhaiten istuva teknologia, tulee hankinnoissa kuitenkin kiinnittää huomiota vaatimuksiin, joita tarjoajille asetetaan (Grönlund ym. 2017). Pitää siis tietää, mitä on ostamassa.

Hyvinvointi- ja terveysteknologiaan ja sen hyödyntämiseen liittyy myös haasteita ja riskejä. Tietoturvasta on tärkeää huolehtia, jotta esimerkiksi yksilökohtainen tieto on vain kansalaisen ja häntä hoitavien terveydenhuollon ammattilaisten käsiteltävissä eikä leviä ulkopuolisille (Terveysteknologia ry, 2021).

Koronapandemia on tehostanut sote-alan digiloikkaa. Monet palvelut ovat muuttuneet digitaalisiksi ja odotettavissa on, että muutos jäänee ainakin joiltain osin pysyväksi. (Rissanen ym., 2020). Verkkopohjaiset työtavat ovat lisääntyneet koronapandemian myötä myös sosiaalialalla ja alan ammattilaiset kokevat kaipaavansa enemmän tukea digiloikan ottamiseen (Harrikari ym., 2021).

Yhteenvetona todettakoon, että sote-alan yleinen digiloikka ja siihen liittyvät tietoturvahaasteet synnyttävät uusia osaamistarpeita. Hyvinvointi- ja terveysteknologiaan kuin yleisesti digitalisaatioon liittyvälle koulutukselle on siis tarvetta myös sote-alalla, lähtien liikkeelle perusdigitaidoista. Osaaminen tuo varmuutta ja ymmärrystä omaan työhön ja alaan liittyen, mikä on niin palveluiden asiakkaan, työyhteisön kuin yksittäisen työntekijän etu.

Päivi Patja

Päivi Patja ja Paula Puhilas

Päivi Patja on kauppatieteiden yliopistonopettaja ja koordinoi avoimen yliopiston Henkilöstötyö ja johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -opintoja. Paula Puhilas on Terveysteknologian mahdollisuudet sote-työssä -kurssin kehittänyt tuntiopettaja avoimessa yliopistossa.

Lähteitä:

Paula Puhilas