Vastuullinen taloustiede: Onnellisuusindeksi vai bruttokansantuote tavoitteiden mittarina?

Kestävän kehityksen tavoitteet pakottavat tarkastelemaan kriittisesti sitä, mitä yhteiskunnassa mitataan ja arvotetaan. Mittarit ovat työkalu matkalla kohti tavoitteita. Suomessa tärkeä mittari on BKT – Bhutanissa taas mitataan kansalaisten onnellisuutta. Miten tämä näkyy yhteiskunnassa? Uuden Vastuullinen taloustiede -kurssin opettajiin kuuluva Arttu Karila pohtii aihetta avoimen blogissa.

Mittareilla on merkitystä. Monimutkaista maailmaa pyritään hahmottamaan ja hallitsemaan pelkistämällä sitä tiedoksi ja tilastoiksi – numeroiksi. Talouden mittarit saavat yleensä eniten näkyvyyttä, mutta esimerkiksi ympäristön tilaa kuvaileva tieto ylittää uutiskynnyksen yhä useammin. Sillä, mitä mittaamme, on meille arvoa.

Tunnetuin talouden mittareista on bruttokansantuote eli BKT. Sillä pyritään hahmottamaan taloudessa vuoden aikana tehdyn tuotannon arvo: mitä työllä on saatu aikaiseksi? Länsimaissa on laajasti pyritty aineellisen elintason nousuun ja tämän tavoitteen mittaamisessa bruttokansantuote on ollut ohjaava mittari.

Vuoristovaltion omat polut

Mittarit kertovat paljon yhteiskunnan arvoista. Mikä meidän mielestämme on arvokasta?
Bhutan on valtio, joka sijaitsee Intian ja Kiinan puristuksessa, Himalajan vuorien keskellä. Väkiluvultaan hieman Helsinkiä isompi ja pinta-alaltaan noin Sveitsin kokoinen maa on tietoisesti eristäytynyt ja pyrkii suojelemaan omaa, buddhalaisuuteen perustuvaa kulttuuriaan ulkopuolisilta vaikutteilta. Tämä perintö näkyy myös yhteiskunnassa: henkiset arvot ovat Bhutanissa kaiken keskiössä.

Bhutanin neljäs kuningas, Jigme Singye Wangchuck julisti vuonna 1972, että maa hylkää BKT:n tärkeimpänä mittarina. Bhutan halusi mitata ja seurata kehitystään omilla ehdoillaan. Tärkeimmäksi mittariksi luotiin oma, hyvinvointia kuvaava indeksi. Luotiin eräänlainen ”onnellisuusindeksi”. Maa siirtyi Gross domestic product -mittaamisesta Gross national happiness -mittaamiseen.

Onni indeksin takana

Mitä onnellisuusindeksi pitää sisällään? Indeksi on jaettu yhdeksään eri osa-alueeseen, jotka sisältävät yhteensä 33 mittaria eri aiheista: arvio oman unen määrästä, mielen hyvinvoinnista, lahjoituksista hyväntekeväisyyteen, luonnon hyvinvoinnista ja työhön käytetystä ajasta. Tavoitteena on mitata kehitystä, jossa aineellinen hyvinvointi on vain yksi arvioitava osa-alue.

Lopputuloksena onnellisuusindeksistä nähdään, kuinka miten väestö sijoittuu neliportaiselle onnellisuusasteikolle. Vuoden 2013 tuloksissa väestöstä 10,4 % koki olonsa onnettomaksi, 48,7 % onnelliseksi, 32,6% hyvin onnelliseksi ja 8,3% syvästi onnelliseksi.

Mistä löytyy maailman onnellisin kansa?

Vastuullinen taloustiede - onnellisuusindeksin osa-alueet

Myös YK:n alainen kestävän kehityksen verkosto mittaa raportissaan (World Happiness Report) onnellisuutta kysymällä eri maiden kansalaisilta heidän tyytyväisyyttä elämäänsä sekä mittaamalla maiden elintasoa (BKT) ja mm. hyvää hallintoa.

Vuonna 2021 kymmenen kärjessä olivat Norja (8. sija), Ruotsi (7.), Islanti (3.), Tanska (2.) ja tietenkin Suomi (1.). Ainakin toistaiseksi tässä listauksessa syrjäinen Pohjola päihittää eristäytyneen Bhutanin, mutta hyvästä syystä: Bhutan ei ole kyselyssä mukana.

Edellisen kerran Bhutan oli raportissa mukana vuoden 2018 tiedoissa sijoittuen sijalle 95. Kärjessä tuolloinkin oli tutusti Suomi. Tasoitusta Bhutan antaa muille maille erityisesti aineellisen elintason osalta, jota arvotetaan raportissa korkealle. 

Täydellistä mittaria etsimässä

Tilastot auttavat hahmottamaan monimutkaista maailmaa. Yhteen tilastoon tai mittariin ei pystytä tiivistämään täydellisesti asioiden tilaa yksittäisen ihmisen tai yhteiskunnan osalta, oli käsittelyssä sitten talous tai onnellisuus. Tämä koskee myös BKT:tä.

Luontoa kohtaavat kriisit ovat pakottaneet miettimään uusia tapoja mitata kehitystä niin, että hetkellistä aineellista hyvinvointia ei voida saavuttaa luonnon kustannuksella. Tästä aiheesta puhutaan myös Vastuullisen taloustieteen kurssilla. Miten taloutta pitäisi uudistaa niin, että luontoa kohtaavat kriisit saataisiin estettyä? Tähän liittyy oleellisesti myös se, mitä mitataan - ja mitä ei.

Tilastot tukevat parhaimmillaan päätöksentekoa ja yhteiskunnan kehittämistä. Toisaalta väärillä mittareilla voidaan tehdä vääriä johtopäätöksiä ja vääriä toimenpiteitä. Ennen mittareiden asettamista onkin tärkeää asettaa tavoite, jonka saavuttamista mitataan.

Arttu Karila

Arttu Karila
KTM, taloustieteen yliopistonopettaja 

Kiitos blogitekstin kommentoinnista taloustieteen opettajakollega Susanne Syrenille.