Muistiinpanojen tekeminen reaaliaikaisesta verkko- tai lähiopetuksesta

Itse tehdyt muistiinpanot palauttavat opetuksen sisällön mieleen ja edistävät näin oppimista tehokkaammin kuin esimerkiksi jonkun muun tekemät, lainatut muistiinpanot.

Sisällysluettelo

Jos opiskelija ei ole aiemmin osallistunut opetukseen, voi luennoitsijan kuunteleminen ja muistiinpanojen kirjoittaminen samanaikaisesti tuntua vaikealta. Muistiinpanoja tehtäessä onkin syytä pyrkiä kohtuuteen. Tarkoitus ei ole kirjoittaa ylös kaikkea luennoitsijan sanomaa, vaan tärkeintä on osata poimia siitä keskeiset asiat. Ylenmääräinen muistiinpanojen kirjoittaminen ei anna mahdollisuutta opetuksessa käsiteltävien asioiden syvempään ymmärtämiseen ja sisäistämiseen. Toisaalta liian niukat muistiinpanot eivät auta myöhemmin opetuksen kertaamisessa.

Opetukseen on aina hyvä valmistautua ennalta. Jos aihe on entuudestaan tuttu, voi valmistautua miettimällä, mitä jo tietää ja mistä haluaisi lisää tietoa. Opetustilanteessa on hyvä keskittyä kuuntelemaan aktiivisesti luennoitsijaa. Muistiinpanoja voi tehdä esimerkiksi ranskalaisin viivoin tai miellekartan eli mind mapin muodossa.

Keskity pääasioihin ja tee omia täydennyksiä

Muistiinpanoissa kannattaa keskittyä pääasioihin sekä tärkeisiin käsitteisiin ja välttää luennoitsijan puheen suoraa kopiointia. Apuna voi käyttää vaikkapa lyhenteitä ja symboleja, jotka itse ymmärtää. Asiat voi jäsentää pää- ja alakohtiin sekä kytkeä ne johdonmukaisesti toisiinsa laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Luennoitavasta aineksesta tulisi muistiinpanoissa muodostua jäsentynyt ja selkeä kokonaisuus, jossa asiat liittyvät loogisesti toisiinsa.

Muistiinpanoja voi täydentää myös omin ajatuksin ja pohdinnoin. Luennoitsijalle saa esittää myös kysymyksiä, mikäli asiat jäävät epäselviksi tai opiskelija haluaa joistain asioista lisätietoja. Omat muistiinpanot on syytä käydä läpi heti opetuksen jälkeen, jolloin käsitellyt asiat ovat vielä tuoreessa muistissa. Samalla muistiinpanoja voi täydentää ja muokata, ja näin käsitellyt asiat tulevat heti kerratuksi, mikä edistää oppimista.

Luennoitsija viestittää tärkeiksi katsomiaan asioita esimerkiksi äänenpainoilla, eleillä ja tauoilla sekä toistamalla ja korostamalla asioita. Näihin seikkoihin kannattaakin kiinnittää huomiota. Lisäksi luennoitsija saattaa esittää valmiita otsikointeja ja luokituksia, jotka viestivät opetuksen pääasioista ja niiden kytkeytymisestä toisiinsa. Luennoitsija voi myös jakaa opiskelijoille opiskelun tueksi tarkoitetun luentomonisteen, johon on koottu luentorunko eli luentojen jäsennys ja jaottelu, pääasiat sekä tärkeät käsitteet ja määritelmät. Luentomonisteeseen voi kirjoittaa itse lisäselityksiä, kommentteja ja omia pohdintoja. Luentomoniste tukee tehokasta oppimista, mutta se ei tietenkään korvaa läsnäoloa opetuksessa.