Aikuiskasvatustiede, Viitasaari: Osaamista ja aikuisena kasvamista

Opiskelu on myös oman elämän koulua. Aikuiskasvatustieteen perusopintoja opiskellessa Minna Rekonen ja Sirpa Pekkarinen oppivat opiskelijoiksi ja jotain itsestään. Viitasaarelle perustettu opintoryhmä tapasi ennen korona-aikaa yhteistyötila Lennättimessä, myöhemmin verkkovälitteisesti.

Kun Viitasaarelle suunniteltiin aikuiskasvatustieteen opintoja, Minna Rekosen puoliso ilmoittautui mukaan ensimmäisten joukossa. Opinnot tukevat häntä työssään. Opiskeluinfon iltana Minnalla sattui olemaan vapaa hetki, ja hän päätti lähteä mukaan - ei opiskelemaan vaan seuraksi.

Yhteistyötila Lennättimen käytävällä tuli vastaan aiemmasta työprojektista tuttu Sirpa Pekkarinen. Pian Minnakin ilmoittautui. Nyt hiljainen haave kaukaa menneisyydestä on totta: aikuiskasvatustieteen perusopinnot on suoritettu. Ne ovat Minnan ensimmäiset yliopisto-opinnot, vaikka erilaisia koulutuksia on käytyinä niin johtamisen kuin tuotekehitystyön alueilta.

”Mietin miten ehdin työn ohella ja miten osaan, kun edellisistä opinnoista on jo aikaa. Toisaalta olin tosi mielissäni. Opintojen myötä on pakko antaa aikaa itselle”.

Minna Rekonen

”Sitten tuli korona ja työkiireet katosivat. Tämä vuosi on antanut tosi paljon. Opiskelu osui oikeaan kohtaan. Aikuiskasvatustieteen opiskelu on antanut minulle opintojen suorittamisen lisäksi aikuisena ja elämässä kasvamista. Olen pohtinut arkisia asioita syvemmältä - mitä oikeastaan teen ja miksi”.

Opiskelu ei ole helppoa. Minnalta se on vaatinut erityisesti keskittymistä, aikatauluttamista, lukemista ja kirjoittamista. Ennen kaikkea pohtimista ja oppimista. Ensimmäisen ja viimeisen palautetun opiskelutyön välinen ero on suuri. Niin taidot kuin ymmärrys ovat kehittyneet.

”On niin ihana tunne huomata, että pystyin tähän. Opettajan palaute vahvistaa huiman kehityksen. Nämä opinnot ovat kasvattaneet ja opettaneet oikeasti.”

Apuna ja tukena opinnoissa olivat Viitasaaren opintoryhmän opettaja Maija Riitaoja ja ryhmä vertaisia – siis muita opiskelijoita. Kasvokkaiset tapaamiset läpi vuoden olisivat tuoneet ryhmän tiiviimmäksi, mutta pienempikin tsemppi ja tuki tuli tarpeeseen.

”Koskaan ei voi tietää mihin näitä opintoja tarvitsee. Minulle opiskelu on oman elämän koulua. Kannattaa uskaltaa opiskella.”

Rohkeutta, uteliaisuutta! Niistä seuraa jotain hyvää

Minnaa Lennättimen käytävällä vastaan tullut vanha tuttu, Sirpa Pekkarinen, hurahti opiskeluun kunnolla. Hän ehti opiskella aikuiskasvatustieteen ohella myös henkilöstöjohtamisen perusopinnot. Pekkarinen vakuuttaa, että nämä oppiaineet tukevat toisiaan. Aikuiskasvatustieteen ymmärryksestä on hyötyä kaikkialla, missä toimitaan ihmisten parissa.Sirpa Pekkarinen

“Nautin valtavasti siitä, että olen oppinut. Tämän ikäisenä. Tehtäviä on ihana tehdä. Olen hyötynyt työssäni myös oppijan taidoista, joita olen saanut. Sain opiskelusta itseluottamusta. Opiskeluun tarvitaan uteliaisuutta ja rohkeutta. Kannustan kaikkia niihin. Molemmista seuraa jotain hyvää”, Pekkarinen sanoo.

Ensimmäinen teoriakirja opintojen alkaessa vaati uudenlaista ajattelua ja omaksumista. Olo oli hämmentynyt: Mitä kirjassa oikein sanotaan? Mitä opiskelu oikein on? Miten teoksiin viitataan? Miten sähköisiä työvälineitä käytetään?

”Olin vähän kuutamolla. Orientoitumisvaihe oli vaikein. Mutta kun oppijan taidot kehittyivät, minun piti saada lisää. Ensimmäisen kirjan haltuunoton jälkeen asioita oli jo helpompi soveltaa, viittauksistakin tuli rutiinijuttu. Työelämästä löysin paljon kohtia, joissa opitut asiat konkretisoituivat. Pian alun jälkeen opinnot tuntuivat tosi hyödyllisiltä ja asiakin helposti omaksuttavalta.”

Paikallinen ryhmä oli Pekkariselle tärkeä tuki ja myös keino tutustua paikkakunnan toimintaan, sillä hän asuu osin toisella paikkakunnalla. Oma ryhmä ja sille nimetty ohjaaja madalsivat opintoasioissa kysymisen kynnystä ja kannustivat myös avun tarjoamiseen. Vertaisten kesken käytiin keskusteluja niin lähdeaineistoista kuin opiskelun sujumisesta ja tehtiin yhteistyötä lähdekirjallisuuden saamiseksi. Sparrausta ja vinkkejä Pekkarinen on saanut myös henkilöstöjohtamisen opintojen Whatsapp-ryhmästä.

Opiskelu avoimessa yliopistossa on ollut joustavaa. Opintoja on voinut rytmittää oman arjen ja elämäntilanteen mukaan. Kesällä oli hyvin aikaa, jolloin myös opinnot etenivät ripeästi. Verkkovälitteiset opinnot ovat mahdollistaneet opinnot paikkakunnasta riippumatta.

”Viimeisen aikuiskasvatustieteen perusopintojen tehtävän palauttamisen kohdalla tuli jopa surullinen olo, kun opinnot päättyivät. Olen ratkaissut asian: opiskelen edelleen”, Sirpa Pekkarinen sanoo.

Lue lisää:

Sirpa Pekkarisen kuva: Henna Takala