Kirjoittaminen, Dina Möller, Työväen Akatemia: Opiskelua niin sanotusti aikuisena
Olen 27-vuotias, elämäni Espoossa asunut haaveilija. Lukuvuoden 2018–2019 vietin Kauniaisten Työväen Akatemiassa kirjoittamisen linjalla. Olin keväällä 2018 hakenut taas kerran yliopistoon opiskelemaan ja taas kerran päätynyt varasijoille. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tarvitseeko minun vielä vuosi tehdä työtä, joka ei ole unelmieni ammatti.
Samoihin aikoihin sain sähköpostiin mainosviestin, jossa kerrottiin Työväen Akatemian mahdollisuuksista opiskella avoimen yliopiston opintoja lähiopetuksessa. Hakutuloksiin pettyneenä päätin tutustua Työväen Akatemian sivuihin ja löysin sieltä itseäni kutkuttavan linjan. Ajattelin, että ei kai se ota jos ei anna.
Oppia kirjoittamiseen, upeita ihmisiä osaksi elämää
Vuoden aikana suurin oppini on ollut itsekuri. Olen aina pitänyt kirjoittamisesta, ja ajatuksia, ideoita ja aloituksia on ollut mielin määrin. Jatkaminen ja loppuun saattaminen on ollut kateissa. Olen oppinut, että pelkkä loistava idea ei riitä. Tarvitaan käytännön työtä, säännöllisyyttä, teoriaa sekä huippu viiteryhmä ja opettajat. Säännöllinen lähiopetus loistavien kirjoitusharjoitusten kanssa on ollut sitä mitä minä tarvitsin – sekä ihmiset ympärilläni.
Tämän ikäisenä tuntuu, että on haastavaa tutustua uusiin ihmisiin. Omat sosiaaliset piirit pienenevät ja koostuvat lähinnä työkollegoista ja muutamista nuoruuden ystävistä. Työväen Akatemian opintojen aikana pääsin kohtaamaan ryhmän eri-ikäisiä, eri taustoista ja elämäntilanteista tulevia ihmisiä, joilla kuitenkin kaikilla oli enemmän tai vähemmän samansuuntaiset kiinnostuksenkohteet ja haaveet kuin itselläni. Olen saanut useamman upean uuden ystävän, joiden kanssa olen vuoteni jakanut. Olen saanut jakaa onnistumisia ja turhautumisia heidän kanssaan, saanut apua ja tukea heiltä sekä kehittyä kirjoittajana yhdessä.
Kiitos loistaville kirjoittamisen opettajille ja tukiverkolle
Kirjoittamisen opinnot ovat olleet jonkinlainen unelmien toteutuminen minulle. Se ei tarkoita, että jokainen päivä olisi ollut yhtä onnellisuutta ja autuutta. Arki jopa unelmassa tuli vastaan. Suurimmat haasteet koin toisinaan ryhmässä työskentelyssä, toisinaan oman tekstin kanssa. Vaikka porukkamme oli aivan huippu, niin tiivis yhteisö toi turvan lisäksi toisinaan yhteentörmäyksiä. Välillä oli haastavaa yrittää käyttäytyä kuin niin sanottu aikuinen. Hyvät opettajat olivat apuna arjen erilaisissa tilanteissa.
En usko, että osaan tekstin kautta korostaa tarpeeksi, kuinka suuri rooli opettajalla on hyvän oppimisympäristön luomisessa, opetustyön ohella. Koen olevani onnekas, että Työväen Akatemialla on niin loistavia opettajia; ymmärtäväisiä, avuliaita ja äärimmäisen päteviä. Mitä omiin teksteihin tulee, olen oppinut, että epäluulot kuuluvat alaan ja sitä varten viiteryhmä ja tuki ympärillä ovat tärkeitä. En usko, että olisin samanlaista tukiverkkoa löytänyt, mikäli en olisi päätynyt Työväen Akatemiaan opiskelemaan.
Mitä jatkosuunnitelmiin tulee, sain muutama päivä sitten kirjeen Kauniaisten Työväen Akatemialta. Siinä minut toivotettiin tervetulleeksi kirjoittamisen aineopintoihin tulevalle lukuvuodelle. Odotan siis innolla syksyä ja sitä että pääsen palaamaan kampukselle.
Lisätietoa: