Liikuntapsykologia, Tommi Norppa: Liikunnan opettajasta myös psyykkiseksi valmentajaksi
Sain ensikosketuksen liikuntapsykologiaan jo opiskeluaikana Jyväskylän yliopistossa 2000-luvun alussa, jolloin suoritin aiheesta perusopinnot liikuntapedagogiikan ja terveystietojen opintojen rinnalla. Muistan silloin innostuneeni “liikkapsykasta” ja olisin halunnut opiskella sitä lisää. Tuolloin oli kuitenkin jo jatkettava työelämää kohden, ja aineopinnot jäivät. Innostuin opiskelusta näin aikuisiällä uudestaan.
Opinnot, työ ja perhe-elämä
Opinnot sujuivat sulassa sovussa muun elämän kanssa. Suoritin aineopinnot vuoden aikana ja pystyin käymään täysipäiväisesti töissä koko ajan. Olen perheellinen, mutta opinnoista ei ollut haittaa muulle elämälle. Toki opinnot vaativat paljon itseohjautuvuutta, mikä toisaalta sopi hyvin minulle. Koen olevani järjestelmällinen ihminen, ja tähän ikään mennessä oppimisstrategiat ovat hyvin hallussa.
Aineopinnot koostuivat etäopiskelutehtävistä, verkko- ja lähiopetuksesta sekä verkkotenteistä. Opetusmateriaali ja opetus olivat laadukkaita, ja olen pystynyt hyödyntämään kurssien materiaalia omassa opetuksessani. Valtaosa materiaaleista oli sähköisessä muodossa ja muutamat fyysiset materiaalit sain toimitettua Jyväskylästä pääkaupunkiseudulle tuttavien avustuksella.
Tukea ja kehitystä työnkuvaan
Liikuntapsykologian aineopintojen pihvi oli minulle psyykkisestä valmennuksesta innostuminen ja tämän työn kannalta tarvittavien työkalujen oppiminen. Koulumme kuuluu pääkaupunkiseudun urheiluakatemia Urheaan, jonka puitteissa olen nyt pystynyt rakentamaan yläkoulun liikuntaluokalle psyykkisen valmennuksen mallin. Olenkin nyt toiminut liikunnan ja terveystiedon opettajan lisäksi psyykkisenä valmentajana.
Koska toimin myös Liikkuva koulu -koordinaattorina, liikkapsykan opinnot tukevat näissä tehtävissä onnistumista. Aineopintojen myötä sain esimerkiksi työkaluja interventioihin liittyen, ja siihen miten niiden avulla pystymme kehittämään lukiolaisten aktiivista toimintakulttuuria ja hyvinvointia. Koen, että minulla on nyt vahva teoreettinen ymmärrys interventioista ja siitä, miten viedä niitä käytännössä eteenpäin kouluympäristössä.
Opinnoista työkaluja oppitunneille
Liikunnanopettajan työhön sain opinnoista uusia viitekehyksiä ja teoreettista ymmärrystä opetuksen kehittämiseen. Esimerkiksi motivoiva vuorovaikutus ja sisäiseen motivaatioon syventyminen ovat tarjonneet konkreettisia sovelluskohteita liikuntatunneille. Erityisesti olen hyötynyt Hellisonin vastuuntuntoisuuden mallista, jonka avulla olen tuonut opetukseeni entistä vahvemmin arvoperusteista kasvattavaa otetta. Mallin kehitysvaiheiden avulla olen pystynyt kehittämään ryhmän toimintaa ja sen jäsenten sisäistä motivaatiota.
Nykyään laadimme ennen jokaista kurssia opiskelijoiden kanssa kollektiiviset tavoitteet, jotka kirjoitan posterille. Mikäli kurssin aikana homma lähtee vikasuuntaan, otan yhteiset tavoitteet esille, käymme ne läpi ja palaamme oikealle uralle. Lisäksi olen hyödyntänyt pariporinoita, joissa opiskelijat pääsevät pohtimaan keskenään asetettuja tavoitteita ja sitä, miten ryhmässä tulisi toimia, jotta kaikkien olisi turvallista osallistua tunnilla.
Ryhmän toiminnan kanssa voi olla ongelmia niin yläkoulussa kuin lukiossa. Nyt tuntuu, että olen saanut ryhmät toimimaan paremmin eikä ole isompia ongelmia. Aikaisemmin tiedostin ilmiöt, mutta aineopintojen kautta sain työkaluja niiden ratkaisuun ja ymmärrän ryhmäilmiöitä aiempaa syvällisemmin!
Täydennä rohkeasti osaamistasi!
Voin suositella lämpimästi liikuntapsykologian opintoja. Opetus oli kannustavaa ja ohjaavaa - ei arvostelevaa. Sain apua kurssikavereilta tai opettajalta aina, kun sitä tarvitsin.
Uskon, että aineopinnoista on hyötyä kaikille liikunnan opettamisesta ja ohjaamisesta kiinnostuneille. Sisällöt sopivat myös liikunnanopettajille, jotka kaipaavat vaihtelua opetukseensa. Lisäksi näkemykseni mukaan aineopinnot tarjoavat arvokkaita työkaluja liikuntakentässä toimiville henkilöille. Annan vahvan suosituksen tälle kokonaisuudelle!