Luonnonvarat ja ympäristö, Noora Tiihonen: Kysymykset ihmisen ja luonnon suhteesta innostivat hakemaan yliopistoon avoimen väylältä

Kun kirjoitin ylioppilaaksi, minulla ei ollut opintojen osalta täysin selkeää ideaa, mihin suuntaan lähtisin. Välivuoden jälkeen opiskelin ammattikorkeakoulussa tradenomiksi, sillä katsoin sen tarjoavan monipuoliset mahdollisuudet työllistyä.

Vähitellen alanvalinta alkoi kirkastua, kun huomasin kiinnostuneeni ihmisen ja luonnon suhteesta varsinkin siltä kannalta, mitä me teemme luonnolle. Pohdin, miksi ihmiset toimivat siten, että ympäristö kärsii. Entä miksi en tekisi itse asialle jotain?

Opinnot alkuun avoimessa yliopistossa

Yliopistojen opintotarjontaa vertailtuani löysin Jyväskylän yliopistosta kiinnostuksiini sopivan alan, Luonnonvarat ja ympäristö -opintosuunnan. Opintoihin ei ollut valintakoetta eikä ylioppilastodistuksellani olisi voinut hakea, koska en kirjoittanut biologiaa, joten päätin pyrkiä sisään avoimen väylältä.

Avoimen väylä tarkoittaa yliopisto-opintojen aloittamista avoimessa yliopistossa. Opiskelin yhdessä lukuvuodessa 53 opintopistettä, joihin kuului muun muassa bio- ja ympäristötieteiden perusopinnot, kemian kurssi sekä kieli- ja viestintäopintoja. Tuolloin valintaperusteissa hakuun tarvittiin 50 opintopistettä, nykyisin Luonnonvarat ja ympäristö -väylältä sisäänpääsyyn vaaditaan 45 opintopistettä.

Kun sain opintopisteet kasaan, hain ja pääsin Jyväskylän yliopiston tutkinto-opiskelijaksi väyläopintojeni perusteella. Olen opiskellut nyt periaatteessa kaksi vuotta, ensimmäisen avoimessa ja toisen tutkinto-opiskelijana.

Avoimen väylä on hakutapa todistusvalinnan ja pääsykokeiden rinnalla

Avoimen väylä sopii muun muassa niille, joilla ylioppilastodistus ei ole riittävä todistusvalinnan kannalta. Ylioppilastodistus ei määrittele, miten pärjää yliopistossa, mutta vinkkinä sanoisin, että väyläopintoihin kannattaa olla valmis sitoutumaan: Jos et tavoittele väyläopinnoissa korkeampia arvosanoja, väylän käyminen voi olla tyhjän kanssa.

Hakumahdollisuus kannattaa siis hyödyntää kunnolla, sillä keskinkertaisesti suoritetuilla opinnoilla ei välttämättä pääse suoraan sisään. Valintaperusteena tutkintokoulutukseen voi olla jokin väyläopintojen vähimmäisarvosana kuten kurssien keskiarvo. Omalla alallani se oli 3 asteikolla 1–5. Opinnot saa toki hyväksiluettua tutkintoon, vaikka pääsisi lopulta sisään väylän sijaan esimerkiksi valintakokeella.

Väylä tuntui kuitenkin minusta hyvältä vaihtoehdolta valintakokeeseen verrattuna: ylioppilaskokeet ja valintakokeet ovat koetilanteita, joissa ei välttämättä osaa antaa parastaan. Koen, että vaikkapa esseen kirjoittamisen kautta voi oppia asioita syvällisemmin ja osoittaa osaamistaan aivan eri tavalla kuin koetilanteessa.

Opiskelu oli vaativaa mutta palkitsevaa

Opiskelu avoimen väylällä oli toisaalta hyvin rankkaa, koska tavoittelin parhaimpia arvosanoja päästäkseni varmasti yliopistoon. Toisaalta taas sain myös onnistumisen elämyksiä. Aiemmin en ollut ajatellutkaan, että voisin olla yliopisto-opiskelija, mutta avoimen yliopiston opintojen aikana tunsin usein, että ”hei, mähän osaan tän”.

Suosittelen avoimen yliopiston opintoja kaikille välivuotta viettäville, sillä ne antavat tukea alanvalintaan. Yliopisto-opiskeluun kannattaa tutustua ainakin parin avoimen kurssin verran, jotta saa varmuutta valintoihinsa ja kokemusta yliopisto-opiskelusta. Parhaimmillaan voi innostua alasta, tehdä väyläopinnot ja saada näin myös opiskelupaikan.

Bio- ja ympäristötieteet avoimessa yliopistossa

Tutustu bio- ja ympäristötieteiden opintoihin avoimessa yliopistossa.

Voit myös hakea tutkinto-opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon avoimen yliopiston opintojen perusteella. Tutustu Jyväskylän yliopiston avoimen väyliin.