22.03.2018

Opistovuoden avulla yliopisto-opiskelijaksi (kirjallisuus, Joutsenon Opisto, Mirva)

Julkaistu: Huhtikuu 2016

Tämä opiskelijatarina liittyy kokonaisuuksiin: kirjallisuuden perusopinnot, tavoitteena tutkinto, opinnot yhteistyöoppilaitoksissa

Kun kevään yhteishaun tulokset vuoden 2014 heinäkuussa varmistuivat, vietin viisitoista minuuttia näyttöpäätteen edessä itkien. Opiskelupaikkani Jyväskylän Yliopiston kirjallisuuden opiskelijana jäi kahdesta pääsykokeissa minua paremmin pärjänneestä kokelaasta kiinni.

En halunnut käyttää kokonaista vuotta vain uuden hakutilaisuuden odottamiseen, joten aloin etsiä muita vaihtoehtoja. Joutsenon Opisto vaikutti pääkaupunkiseutulaisen silmiin kaukaiselta ja hiljaiselta opinahjolta, vaikkakin ehkä opintojen suorittamisen kannalta juuri tarpeeksi hiljaiselta. Opisto tarjosi Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston opetussuunnitelman mukaisesti kirjallisuuden perusopintoja sekä paljon sellaisia kursseja, jotka itseäni kiinnostivat. Opistolle saavuttuani sainkin soviteltua opintoni siten, että kuluvana vuonna suorittaisin sekä kirjallisuuden perusopinnot että kuvataiteen valikoituja kursseja. Kirjallisuuden opinnot noudattivat yliopiston linjaa ja kerryttivät opintopistetiliäni, kuvataiteen opetussuunnitelmassa sen sijaan oli liikkumavapautta omien toiveiden ja taiteellisten intressieni mukaan. Opintoni tasapainoittivat toisiaan ja rytmittyivät lukujärjestykseeni tasaisesti.

Opistovuoden aikana opiskelin sekä toteutin itseäni juuri sen verran, kuin halusin. Sain kokeilla asioita, joihin tuskin muissa olosuhteissa tai ympäristössä olisin osannut tarttua. En päätynyt ainoastaan suorittamaan kahden eri aineen kursseja, vaan myös esimerkiksi toimittamaan opistolehteä sekä kokoamaan omista ja kurssilaisteni töistä näyttelyn Imatran kulttuuritalolle. Taidetta opiskelin opintoretkien muodossa niin Etelä-Karjalassa kuin Lontoossakin.

Taideopiskelu ja kirjallisuuden oppimistehtävät tuottivat tulosta viimeistään kevään 2015 yhteishaun tulosten varmistuttua. Tällä kertaa edessäni ei ollut kahta opiskelijaa, vaan takanani sataseitsemänkymmentäviisi. Jyväskylän Yliopisto toivotti minut tervetulleeksi opiskelemaan taidehistoriaa ja taidekasvatusta.

Avoimen yliopiston opinnot hyväksiluettuna tutkintoon

Avoimen yliopiston opinnot Joutsenon Opistossa osoittautuivat hyödyllisiksi muutenkin kuin vain pääsykokeisiin valmentavina. Sain hyväksiluettua kirjallisuuden perusopinnot, jotka olin suorittanut kiitettävällä menestyksellä. Lukujärjestykseni painotuttua taidehistorian perusopintoihin ja kirjallisuuden aineopintoihin näimme ohjaajieni kanssa järkevimmäksi ratkaisuksi vaihtaa pääaineeni taidehistoriasta kirjallisuuteen. Lopullinen asetelma on siis monella tapaa hyvin samanlainen kuin opistovuotenakin — jatkan kirjallisuuden opinnoissa siitä, mihin opistolla jäin. Muun ajan käytän taiteen tulkitsemiseen ja tuottamiseen sivuaineen muodossa.

Ensimmäinen virallinen vuoteni Jyväskylän Yliopiston yleisen kirjallisuustieteen opiskelijana lähestyy loppuaan. Opistovuoden valmentavan kokemuksen jäljiltä yliopistomaailma tuntuu jo hyvin tutulta ja kotoisalta. Vuosi on ollut antoisa ja täynnä niin haasteita, läpilyöntejä kuin huikeita yllätyksiäkin. Olen käyttänyt vuoteni erilaisten kurssien opiskeluun, opiskelijatapahtumiin osallistuen ja niitä organisoiden, sekä kandidaatin tutkielman kirjoittamiseen. Opiskelutaustani moninaisten vaiheiden myötä olen huomannut, ettei tulevaisuutta kannata miltään osilta pitää itsestäänselvyytenä — eihän elämän ovia kannata tietoisesti sulkea. Olen myös oppinut, että polkuja on monia. Tärkeää on ollut myös tajuta, ettei vauhti ole itseisarvo. Elämän merkityksellisille asioille löytyy aina aikaa — varsinkin, jos sitä oppii itse tekemään.

Opiskelijatarinat ovat opiskelijoiden itsensä kirjoittamia ja kirjoitettu heidän näkökulmastaan ennen julkaisuhetkeä. Tarkistathan ajantasaiset tiedot aina verkkosivuiltamme.