Vastuullisuuspodcast, jakso 11: Vieraana toimittaja, eränkävijä Mikko Peltola

Matleena Pietiläinen [00:00:05]: Tänään vieraana on Mikko Peltola eli tutummin Peltsi. Peltsi on helsinkiläinen juontaja ja toimittaja, joka on ollut tekemässä muun muassa Ylellä useita suosittuja radio- ja televisiotuotantoja. Muutamana nostona tv-puolelta Peltsi on juontanut sarjoja Erätulilla ja Peltsin Lappi, ja tehnyt omaa ohjelmaa Peltsin kova vuosi, jossa hän suoritti kuusi pitkää kestävyysurheiluhaastetta Suomen luonnossa. Vuonna 2019 Peltsi teki yhdessä Tom Nylundin kanssa ohjelmaa Itämeren suojeluun liittyen. Lähdetään ottamaan selvää, mitä Peltsi ajattelee vastuullisuusasioista. Tervetuloa Vastuullisuus työelämässä -podcastin vieraaksi, Mikko Peltola.

Mikko Peltola [00:00:46]: Kiitos.

Matleena Pietiläinen [00:00:49]: Mitä sinulle kuuluu tänään? Ymmärsin, että olet ollut juuri reissun päällä ja tullut ihan jokunen päivä sitten vasta kotiin.

Mikko Peltola [00:00:56]: No, pieni univelka vielä, mutta sanotaan tämmöiset tähän aikaan kuuluvat hyvin hyvin pitkät flunssat perheessä ja kavereilla, niin nyt on vähän niin kuin selätetty. Ehkä se elämä alkaa tästä voittaa.

Matleena Pietiläinen [00:01:12]: No niin, kuulostaa tosi tutulta nimimerkillä koko syksy koko perhe [naurahtaa 00:01:16] flunssakierteessä, että sitä on nyt ollut liikkeellä koronan jälkeen ilmeisesti aika paljon.

Mikko Peltola [00:01:23]: Joo, ja yllättävän pitkiä. Minullahan oli tuossa marraskuun alussa se vuoden toinen korona ja siihen päälle sitten asialliset useamman viikon poskiontelon tulehdukset ja antibioottikuurit ja kaikki muu se roina. Ja sitten kun yksi sairastuu perheessä, niin sittenhän se vyyhti on valmis. Se on semmoinen useamman kuukauden kiva pikku paketti.

Matleena Pietiläinen [00:01:42]: Joo, ja siihen enterorokko ja silmätulehdus vielä päälle, niin...

Mikko Peltola [00:01:45]: Joo. Hyvin menee.

Matleena Pietiläinen [00:01:47]: [Niistä voitaisiin varmaan puhua? 00:01:47]... [Naurahtaa. 00:01:49] Joo, hyvin menee. Niistä voitaisiin varmaan puhua koko päivä tässä, mutta keskitytään tähän vastuullisuuteen. Ja ennen kuin hypätään siihen, niin minä tuossa alustuksessa sinusta jo hieman kerroinkin. Haluaisitko siihen ehkä kenties lisätä vielä jotain? Tässä oli ehkä työelämän osalta, mutta ehkä jotain henkilökohtaisempaa?

Mikko Peltola [00:02:07]: No, tuo minun työni ja henkilökohtainen elämänihän menevät siinä mielessä aika lailla käsi kädessä, että olen saanut viime vuodet tehdä semmoista työtä, mitä tekisin vapaa-aikanakin. Minun on aika vaikea erotella sitä vapaa-aikaa työstä, ne ovat vähän niin kuin yhtä. En minä lomalla mitään poissaolomeilejä jaksa laitella, vaan nämä menevät, kun luonnosta ja luontoliikunnasta on tullut intohimo, niin ovat aika lailla käsi kädessä. Kaikki samat teemat melkein kulkevat molemmissa. Sen voisin tietysti tuohon työsarkaan vielä lisätä, että tuo Peltsin toinen luonto... Näissä on näköjään tuo meikän lempinimi läsnä jokaisessa ohjelmassa, mitä teen. Sitä on tehty ja nyt tehdään neljättä vuotta. Sitten tietysti keväällä -23 olen mukana Ylen isossa Miljoona roskapussia -kampanjassa, missä on tavoitteena, että kaikki suomalaiset keräisivät kevään aikana miljoona pussillista roskaa luonnosta. Se ehkä tähänkin podcastiin vähän saattaa osua, kun vastuullisuudesta puhutaan.

Matleena Pietiläinen [00:03:20]: Tämä sopii oikein hyvin ja voidaan vaikka jutella tästä asiasta tuonnempana lisää. Mutta jos vähän jutellaan laajemmin ensin vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä, niin minkälaisia ajatuksia nämä asiat sinussa herättävät?

Mikko Peltola [00:03:36]: Herättää sellaisia asioita, että olisi pitänyt herättää kansakunnassa ja maailman ihmisissä ehkä vähän aiemmin. Mitäs minä nyt muistelisin, ilmastoteemaa, vastuullisuusteemaa, kestävyyttä ja tämmöistä, niin en varmaan hirveän kauaksi mene, jos sanoisin, että siitä on yhteiskunnassa isommin keskusteltu 10 vuotta. Ehkä 20. Mutta tämä teollistumisen aikakausi, mikä saatetaan laskea ehkä sieltä viime vuosisadan joltain vuosikymmeneltä, sanotaan nyt vaikka puolesta välistä, niin onhan tässä useamman vuosikymmenen ihmiskunta elänyt vähän niin kuin väärin. Mehän olemme kuluttaneet maailman luonnonvaroja viime vuosikymmenet aivan liikaa. Olemme roskanneet luontoamme aivan sairaasti. Saastuttaneet, tehneet tosi paljon väärin asioita. Kyllähän kaikki asiat, mitä nykyään tehdään ja mistä puhutaan, on tavallaan semmoista, mihin olemme oppineet ja semmoisten vanhojen virheiden korjaamista. Jos maailma perustettaisiin nyt, se olisi varmaan aika erilainen luonnon käytön ja saastuttamisen näkökulmasta.

Matleena Pietiläinen [00:04:52]: Aika hieno ajatus. No, mites nämä vastuullisuusasiat näkyvät arjessasi henkilökohtaisella tasolla?

Mikko Peltola [00:05:01]: Olen siinä mielessä varmasti syntinen ihminen, että asun omakotitalossa, mutta pyrin perusarjessa tekemään semmoisia valintoja, mitkä ovat edes jollain tapaa kestäviä. Meillä on perheessä auto, mutta se toimii biokaasulla ja sillä pyritään ajamaan kohtuullisen vähän. Toki tietysti voisi ajatella, tarvitseeko autoa ollenkaan, kun asuu Helsingissä, missä on käsittämättömän hyvä julkinen liikenne ja lyhyet matkat. Mutta fillarilla kuljen, tänäänkin tulin tänne polkupyörällä, että pyörällä kuljen läpi vuoden. Kotoa on lämpötilaa laskettu pikkuisen ja kierrätys on vahvasti kotona läsnä ja tämäntyyppisiä. Varmaan ihan semmoisia perusjuttuja, mistä puhutaankin aika paljon, mitä pitäisi ihmisen tehdä. Yritän tehdä ne ratkaisut semmoisiksi, jotka ovat helppoja ja jotka ovat semmoisia, että voi edelleen elää täysillä. Että eihän tämä ilmasto- ja vastuullisuusasia tarkoita sitä, että meidän pitäisi lopettaa eläminen. Jotkut sen ajattelevat niin, koska niin kuin sanoin, olemme eläneet väärin. Kohti vastuullisempaa maailmaa tarkoittaa sitä, että jotain meidän toiminnassamme pitäisi muuttaa. Ja se on ehkä se suurin syy, minkä takia näistä asioista niin paljon varsinkin somessa tapellaan.

Matleena Pietiläinen [00:06:30]: Joo, ja minua itseäni aina hämmästyttää se, että nämäkin ehkä aika matalan kynnyksen keinot, miten jokainen meistä voisi vaikuttaa siihen kehitykseen myönteisesti, juuri julkisten kulkuneuvojen käyttö tai ihan se, että käveltäisiin tai pyöräiltäisiin välimatkoja pidettäisiin lämpötilaa hieman alhaisempana kotona, niin nämä jotenkin nähdään aina tosi negatiivisessa valossa. Mutta sitten jos näistä pyrittäisiin tekemään se positiivinen, että se varmaan tekee ihan hyvää kulkea niitä välimatkoja kävellen tai pyörällä. Ja se, että ihminen nukkuu viileämmässä, niin tutkimuksetkin puoltavat sitä, että sillä on terveysvaikutuksia nimenomaan myönteisessä valossa. Niin jos se ajatus olisi, nähtäisiin ne asiat enemmän positiivisessa valossa, se ehkä loisi ylipäätään tähän keskusteluun myös sellaista positiivisempaa ilmapiiriä.

Mikko Peltola [00:07:26]: Joo, kyllähän tuossa villasukat on oikein kiva laittaa kotona jalkaan, jos on vähän viileämpää. Jos on liian lämmin ja lattialämmitys hohkaa punaisena, niin ei tarvitse villasukkia. Ne on miellyttävät. Pyöräily kasvattaa kuntoa ja tekee muutenkin elämästä raikkaampaa ja sitä on ihminen reippaampi, kun se säännöllisesti ulkoilee. Kasvisruoka on ihan hirveän hyvää [naurahtaa 00:07:53] ja biokaasulla ajaminen on puolet edullisempaa kuin että tankkaisin autoon bensiiniä. Että kyllä sieltä kannattaa niitä hyviä puolia kieltämättä hakea.

Matleena Pietiläinen [00:08:07]: Kyllä, ja toivottavasti tämä ajatus menisi tähän suuntaan enemmän. No, olet kuitenkin taustaltasi juontaja ja toimittaja, niin pystytkö vähän isommassa kuvassa kommentoimaan, miten vastuullisuusasiat kytkeytyvät juontajan ja toimittajan työhön yleisemmällä tasolla?

Mikko Peltola [00:08:25]: Tietysti sitä viestintäalan ihmisenä ja tämmöisenä julkisena äänenä, pyrin olemaan äänessä sellaisista asioista, mitkä ehkäpä suuntautuvat jonkin verran sinne kestävyyteen ja ovat toki itsellekin tärkeitä. Kyllähän tuo pyöräilyn ilosanoman julistaminen esimerkiksi on minulle yksi henkinen hyvinvoinnin lähde. Sitten tietysti töissä minun työni on sitä, että käyn seitsemän viikkoa vuodesta reissussa kuvaamassa suomalaista luontoa. Toki pyrin sielläkin noudattamaan näitä vastuullisen matkailun ja retkeilyn periaatteita. Ainahan sitä ei tietenkään ihan nollapäästöihin pääse, mutta pyrkimys sinne on tietysti kova.

Matleena Pietiläinen [00:09:15]: No, miten nämä vastuullisuusasiat yhdistyvät luontoon ja ympäristöön ja matkailuun? Kuten tuossa kuvasit, että pyrit näitä periaatteita noudattamaan, niin miten tiivistäisit tätä?

Mikko Peltola [00:09:28]: Mielestäni pitäisi ehkä oppia arvostamaan kotimaanmatkailua enemmän. Se semmoinen kummallinen paine päästä aina johonkin etelän lomakohteeseen grillaamaan itseään on minulle henkilökohtaisesti kovin vieras. Toki ymmärrän, että siellä on kivaa, olen minäkin joskus etelässä käynyt. Ymmärrän kyllä. Mutta se on hassu ajatus, että kun elää Suomessa, niin koko ajan on kaipuu pois. Suomen luonto, mitä olen nyt tässä enimmäkseen kiertänyt, on kyllä todella kaunista ja siellä voi tehdä kaikennäköisiä asioita. Paitsi ei ehkä sitä yli 30 asteen hellettä saa, sitä varten voi mennä saunaan. [Naurahtaa. 00:10:19] Ja sitten tietysti kotimaan matkailussa voi vaatia vastuullisia asioita matkailuyrityksiltä ja siltä toiminnalta, mitä tekee. Meillähän on ihan kohtuulliset junayhteydet maassa. Ymmärrän toki senkin, että se junalippu on kallis ja sitten kun koko perhe menee, se autoilu voi olla myös joskus, ja onkin huomattavasti edullisempaa. Ja sitten ehkä semmoinen ajatus, että kun meidän pitää koko ajan saada hirveästi kaikkea. Että kun on se neljän viikon kesäloma, niin siinä yhdessä kesälomassa pitäisi aina ehtiä tekemään kaikki maailman asiat. Mennä sinne, tänne ja tuonne. Entä jos menisikin vain tuonne? Olisi yksi kohde, missä olisi pidempään, niin välttyisi siltä järkyttävältä matkustuksen määrältä. Meillä menee hirveästi aikaa elämästä siihen, että istumme jossain autossa tai lentokoneessa tai junassa, jos me vain koko ajan haluamme, että ei tämä olekaan hyvä, että kolmen päivän reissu sinne ja kolmen päivän reissu tuonne. Oltaisiinkin vaikka kuukausi yhdessä paikassa ja katsottaisiin sitten seuraavana vuonna, mihin seuraava lomamatka suuntautuu.

Matleena Pietiläinen [00:11:36]: Minkälainen on sinun mielestäsi vastuullisesti tehty retki, jos tarkastellaan vaikka päiväretkitasolla tai sitten, jos puhutaan pidemmästä, vaikka patikointiretkistä pohjoisessa?

Mikko Peltola [00:11:48]: No kyllä kai yleissääntö on, että jätetään mahdollisimman vähän jälkiä luontoon itsestämme. Että kun kulkee valmiita reittejä ja tuo roskansa pois, niin siinä ollaan jo aika hyvillä kantimilla, on se sitten päiväretki tai pidempi reissu. Ja kyllä minä uskon, tai siis olen todennut ainakin tuttavapiirissä, että ne, jotka vähänkin vakavammin retkeilyä harrastavat, ne paitsi toimivat näin niin myös edellyttävät sitä muilta. Kyllähän aina luonnossa, kun näkee roskan, niin siitä tulee jotenkin paha mieli, koska se on aina turhaa. Se on aina tarpeetonta viedä sinne kuulumattomia, tai jättää sinne kuulumattomia asioita.

Matleena Pietiläinen [00:12:36]: Oman kokemukseni mukaan vaikka kansallispuistoissa tämä roskaamattomuus toteutuu aika hyvin, että ihmiset sieltä aika hyvin ymmärtävät viedä pois ne retkellä mukana olevat roskat, mutta sitten jos menee ihan tuonne lähiluontoon, niin siellä saattaa yhtäkkiä ollakin kannonnokassa vastassa joku vanha sänky [naurahtaa 00:12:57] tai jotain pientä roskaa. En tiedä, vaatiiko se jonkin tämmöisen statuksen, että ihmiset ymmärtävät olla roskaamatta vai...?

Mikko Peltola [00:13:07]: Minusta tuntuu, että siinäkin vähän valikoituu. Ne, ketkä menevät kansallispuistoon retkelle haluavat pitää sen retkeilymiljöön puhtaana ja ovat ehkä ottaneet selvää jo vähän etukäteen. Ne ovat ehkä vähän enemmän valveutuneita. Sitten tämmöiset kaupunkien ja kylien lähimetsät... Kun siis aina on pässinpäitä joukossa. Jos nyt ajatellaan koko kansaa, niin ainahan löytyy niitä, joita ei kiinnosta säännöt eikä puhdas luonto. Niin kauan kuin esimerkiksi kaupungeissa jätehuolto maksaa jotain, tai se, että viedään kaatopaikalle jotain, jos on riski siitä, että se maksaa, niin kyllä minä sen ymmärrän, että vähävarainen ihminen mieluummin kiikuttaa sen sohvansa tai pesukoneensa sinne metsäautotien päätyyn. Koska silloin se on ilmaista. Ja varsinkin, jos tällä kyseisellä henkilöllä ei ole tavallaan halua siihen puhtaaseen luontoon, niin totta kai se vie sen silloin sinne. Sen takia tässä on kaksi eri asiaa, jotka määräävät. Se on se ihmisen oma tahto pitää luonto puhtaana ja se oma toiminta, mutta sitten yhteiskunnan tehtävä on huolehtia matalalla kynnyksellä, että jätehuolto ja kaatopaikkapalvelut on helppoa. Ja että siitä sotkemisesta myös rangaistaan. Että tehdään se sieltä lakien kautta myös kierrätys ja ympäristön puhtaanapito.

Matleena Pietiläinen [00:14:38]: No jos mietitään vielä semmoista pidempää vaikka patikkaretkeä, niin onko sinun mielestäsi hankalaa toteuttaa se vastuullisesti?

Mikko Peltola [00:14:49]: Eihän se ole hankalaa. Se on tahdosta kiinni. Etelästä pääsee hyvin näppärästi vaikkapa pohjoiseen julkisilla kulkuvälineillä, jos nyt halutaan sinne pohjoiseen mennä. Minä menin esimerkiksi viime syksynä Ilomantsiin siten, että otin fillarin päälle kaikki kolmen-neljän päivän tavarat ja ruuat, menin junalla Joensuuhun, josta bussilla Ilomantsiin ja Ilomantsissa ajoin lähimmälle laavulle, olin yötä ja kiersin siellä Pogostan kierros -vaellusreitin sata kilometriä. En tietääkseni jättänyt yhtään ainutta roskaa sinne luontoon. Ainahan voi jotain pudota, mitä ei huomaa, mutta tietoisesti en. Kuljin valmiita reittejä, poltin laavupaikoilla puuta maltillisesti. Siivosin autiotuvan jälkeeni ja olin ystävällinen [naurahtaa 00:15:47] kaikille ja tulin julkisilla kulkuvälineillä takaisin. Pikkuisen jätin rahaa paikallisille käymällä ruokatäydennysostoksilla paikallisessa kaupassa ja kahvilassa. Ja tulin taas sillä bussi-junayhdistelmällä kotiin. Että en oikein sitten tiedä, miten sen olisi voinut vastuullisemmin tehdä. Eikä siitä koitunut minulle mitään ongelmaa, minua ei haitannut ollenkaan, että siellä minun repussani oli ne pienet pakkausjätteet takaisin tullessa, mitkä olivat olleet täytenä mennessä, että se ei ole ongelma, jos sen haluaa vastuullisesti toteuttaa.

Matleena Pietiläinen [00:16:31]: Ja sitten jos siellä lähtiessä on vaikka eväät isommin mukana, niin nehän kevenevät sitten retken aikana. Se paino varmaan pysyy kohtuullisen samana, jos ne roskat roudaa repussa myös takaisin.

Mikko Peltola [00:16:45]: Joo, ja sitten semmoisella sopivalla ennakkosuunnittelulla tavaraa on kohtuullinen määrä, että sitä ihminen kuitenkin pärjää aika vähällä.

Matleena Pietiläinen [00:16:53]: Ja täytyy sanoa, että ylipäätään tuo retki kuulostaa siis aivan huikean ihanalta ja ylipäätään tuolla itärajalla on upeita paikkoja. Just se Pogostan reitti on hieno paikka. Joskin oma kokemus on siitä, että jotkut paikat sieltä on vähän vähällä käytöllä. Soisi, että ihmiset löytäisivät sinne vähän enemmänkin.

Mikko Peltola [00:17:16]: Joo, siellä on tosi hyviä vaellusreittejä, siis tuon lisäksi Susitaival ja Karhunpolku. Siellä on pitkää polkua tiedossa, jos vain viitsii lähteä. Ihan mahtavia. Ja sitten jotenkin se rajan läheisyys ja se syrjäisyys tekee siitä vielä piirun verran jännittävämpää. Ja nyt oli vielä se, että kun minun piti lähteä yhden kaverini kanssa, joka joutui perumaan just ennen, niin päätin, että lähden sitten yksin, kun tajusin, että enhän minä ole koskaan yksin missään. Että joko siellä on työkavereita tai sitten muita ystäviä tai perhettä. Oli mahtavaa olla siellä pilkkopimeässä metsässä ihan yksin.

Matleena Pietiläinen [00:17:56]: No tuota, ollaan tässä tuotu jonkun verran tämmöisiä epäkohtia esiin, mutta miten sinä näet, että miten vastuullisuus toteutuu meidän suomalaisten luonto- ja retkeilykäyttäytymisessä noin yleisellä tasolla?

Mikko Peltola [00:18:13]: No kyllä minun ymmärtääkseni se on mennyt parempaan suuntaan. Ainakin mitä katsoo näitä luontokohteita, niin eihän siellä nyt hirveän usein semmoista tosi pahaa sikailua tavoita. Tietysti korona-aika teki sen, että semmoisetkin ihmiset lähtivät sankoin joukoin luontoon, jotka eivät siellä aiemmin ole välttämättä niin ahkerasti käyneet. Tämä vessatarpeiden jättäminen... Siis vessapaperia on alkanut olla kyllä luonnossa enemmän. Sehän toki sinne joskus hajoaa, mutta ehkä tämmöisiä ihan perusretkeilytaitoja ja sitä tietoa, miten kannattaa toimia, niin emme me siinä varmaan ihan vielä maalissa olla. Kyllä sitä viestintää Metsähallituksen ja erilaisten ulkoilujärjestöjen toimesta, niin kyllähän se on ihan kannatettavaa, että tuodaan ihmisille tietoa, miten kuuluu retkeillä. Mitä se roskaton retkeily ja vastuullinen retkeily tarkoittaa. Eivät sitä kaikki välttämättä tajua. Uskoisin, että kun menee vaikka jollekin vaellusreitille, niin mitä enemmän törmää tietoon siellä paikan päällä ihan opasteissa... Ei nyt tietysti sekään ole kivaa, että niitä varoituskylttejä ja sitä ukaasia ukaasin perään on joka paikassa, mutta semmoinen sopiva määrä sellaista informaatiota on aina ihan kiva.

Matleena Pietiläinen [00:19:49]: No, heitätkö muutaman ihan, vaikka kolme tämmöistä ihan perusvinkkiä, mitkä jokaisen kannattaisi ottaa haltuun, kun tuonne lähtee?

Mikko Peltola [00:19:58]: Ottaa mukaan roskapussi. Tiedän sen, että se tölkki tai lautanen tai pakkaus, missä saattaa olla jotain ruoanjämiä tai muuta, niin se on ikävä repussa, jos se on siellä keskenänsä, roikalehtii ympäriinsä. Roskapussi mukaan. Ja suunnittelee ne asiat ja tiedostaa, että siellä ei ole välttämättä jätehuoltoa siellä paikan päällä. Eikä sitä jätehuoltoa muutenkaan kannata välttämättä aina kuormittaa. Jos siellä syrjäisimmällä laavulla onkin nyt vaikka sekajäteastia, niin sekin ehkä kannattaa tiedostaa, että joku sen tulee jossain kohtaa tyhjentämään. Että kyllä minä monesti vien itse omat roskani pois, vaikka paikan päällä joku jäteastia olisikin. Sitten tuo vessassa käynti luonnossa, niin se on myös oma taiteenlajinsa. Se kuoppa sopivaan paikkaan, tai että ne jätteet peitetään kunnolle, ettei eläimet levittele esimerkiksi niitä, että ne ovat näkymättömissä. Ja sehän on juuri myös sitä, että itsestään ei näy mitään jälkiä. Luonnossa pitää myös olla kohtuullisen hiljaa. En usko, että eläimet tykkäävät siitä, jos ihan hirveää meteliä turistit siellä luonnossa pitävät. Ja sitten pitää myös nauttia. Sitä helposti laitetaan juurikin se sääntömäärä tässä tiskiin, mitä ei saa tehdä, mutta tämä vastuullinen retkeilyhän tarkoittaa sitä, että kun on etukäteen ottanut selvää, miten siellä toimitaan, niin sitten voi nauttia täysin rinnoin siitä itse hommasta, ja tulee vähän niin kuin hyvä olo, että toimii vastuullisesti.

Matleena Pietiläinen [00:21:52]: Mm. Tuosta äänenkäytöstä tuli vielä mieleen, kun siellä luonnossa liikkuu ihmisiä ihan vauvasta vaariin, niin tästä jonkin verran onkin ollut keskustelua, että pitäisi aina muistaa se, että jos vaikka ollaan autiotuvissa yötä, niin siellä saattaa vaikka lähelläkin teltassa yöpyä ihan vaikka pieniä lapsi ja sitten jos siellä autiotuvassa käy kova örvellys, niin se saattaa häiritä tätä muiden luonnosta nauttimista. Tämäkin kannattaisi sitten aina muistaa siellä omassa käytöksessä.

Mikko Peltola [00:22:26]: Joo, autiotuvat eivät ole kyllä mitään ukkoporukoiden [naurahtaa 00:22:30] kaljoittelupaikkoja, se on ihan selvä. Minullakin on yksi kaveriporukka, jonka kanssa käydään syksyisin vähän ehkä semmoisella kosteammalla reissulla, niin emme me mene kyllä mihinkään autiotupaan. Me menemme niin kauas korpeen keskelle talousmetsää, että [naurahtaa 00:22:46]... Eikä nyt tietenkään sielläkään meteliä pidetä ihan yli rajojen, mutta joo, se on ihan totta, että autiotupa pitää olla siinä mielessä turvallinen paikka. Siellä puhalletaan yhteen hiileen ja kaikki saavat siellä nauttia olostaan. Minua on muutaman kerran hävettänyt, kun... Minä siis kuorsaan joskus, mutta en läheskään aina. Niin tuolla kalottireitillä tulin aamulla, kun siinä ihmiset heräili, niin siellä oli kovin hiljaista. [Naurahtaa. 00:23:20] Ja se hiljaisuus johtui siitä, että minä olin kuorsannut koko yön oikein härskin kovaa. Ja sitten ne olivat keskustelleet siitä [naurahtaa 00:23:31] sitten siinä aamulla, kun kävin vessassa ja sitten siellä oli jo ihan hilpeä tunnelma, kun tulin takaisin ja sitten yksi kaveri kertoi, mistä [naurahtaa 00:23:38] siellä oli juteltu. Pyysin kyllä kohteliaasti anteeksi ja sanoin, että olisitte nyt herättäneet. Kun minä yleensä en kuorsaa, mutta silloin oli jotenkin niin pitkä päivä takana, että sitten se äityi semmoiseksi hirveäksi sahaamiseksi. Korvatulpat kannattaa [naurahtaa 00:23:54] kyllä olla aina mukana.

Matleena Pietiläinen [00:23:55]: Joo, ja tämä nyt on sellainen asia, mihin ei pysty itse vaikuttamaan. Tämä on [varmasti 00:23:58] inhimillistä...

Mikko Peltola [00:23:59]: No ei niin, ei niin.

Matleena Pietiläinen [00:24:00]: Inhimillisyyden piiriin. No, mikä sinun mielestäsi on luonnon ja ympäristön merkitys ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille?

Mikko Peltola [00:24:10]: No ihan mittaamaton. Sekä fyysinen että henkinen. Jos sitä aloittaa sieltä fyysiseltä puolelta, niin kyllä minulle ainakin luonnossa liikkuminen on aina liikuntaa minun keholleni. Tuo on tuo maastopyöräily ollut aina suuri henkireikä. Sitten samoin myös, kun polvia on sen verran leikelty, että ne eivät kestä asvaltilla juoksua, niin polkujuoksu on toinen. Tai sitten ihan vain kävely tai melonta. Ne kaikki liittyvät aina siihen fyysisyyteen jollain tavalla. Ja sitten tietysti kun fyysisesti tekee, niin tarvitsee vastapainoksi myös lepoa. Minusta luonnossa voi ihan myös vaan olla. Ei tarvitse myöskään suorittaa aina. Henkistä puolta, niin kyllä kai se oma ja perheen asuinympäristö on jotenkin valikoitunut myös niin, että luonnonrauha on lähellä, vaikka Helsingissä asunkin. Kyllä se henkinen... Olen yrittänyt tätä monesti miettiä, että mikä siinä on, ja sitä usein kysytäänkin. Metsässä tulee vaan hyvä olo. Tai luonnossa. Se on jotain selittämätöntä rauhaa, mitä siellä ihminen osaksi saa. Eikä tämä ole mikään semmoinen ajatus, että tarvitsisi hektisen työn tai ruuhkaisen perhearjen lisäksi jotain vastapainoa. En minä sitä semmoisena näe. Mutta joku siinä rauhoittaa silti.

Matleena Pietiläinen [00:25:45]: Saan tuosta kiinni ja varmaan aika moni ajattelee näin. Että siinä on jotain semmoista selittämätöntä rauhaa. Tuonne menee ihan...

Mikko Peltola [00:25:56]: Joo, kun se perustuu... Eläimethän kulkevat vaistoilla ja luonto toimii vallitsevien sääolosuhteiden mukaan. Se on semmoista tahtomatonta. Siellä millekään asioille ei voi mitään, ne vaan on. Ja se tekee jotenkin siitä rentouttavaa. Minullehan on käynyt sillä tavalla, että olen jotenkin niin tuon luonnon hyvinvoinnin ottanut omakseni, että en esimerkiksi osaa jotenkin enää arvostaa ollenkaan ihmisen rakentamaa. Kun joku puhuu jostain vanhoista historiallisista rakennuksista tai uusistakin hienoista taloista, niin minulle ne ovat jotenkin nykyään ihan yhdentekevää. En osaa ajatella, että voi kun on hieno talo tai joku rakennettu miljöö, koska osaan mieluummin ajatella jonkun ison vanhan kiven tai ison puun, että se on hienoa. Tai joku muu luontokohde.

Matleena Pietiläinen [00:26:56]: Mutta väistämätöntä on se, että eletään ilmastonmuutoksen aikaa ja siihen pyritään nyt vahvasti vaikuttamaan, että pystyttäisiin edes jollain tavalla sitä vielä hillitsemään. Miten olet näillä reissuillasi nähnyt ilmastonmuutoksen seuraukset? Olisiko sinulla antaa vaikka jotain esimerkkejä tästä, mitä on tullut vastaan ihan viime aikoina?

Mikko Peltola [00:27:22]: No nyt tulin muutama päivä sitten Nurmeksesta ja siellä paikalliset sanoivat, että harvemmin tammikuussa Nurmeksessa on semmoista säätä, että maanantaina on 12 pakkasta ja tiistaina on 5 astetta plussaa ja sataa vettä. Sääilmiöiden sahaaminen ja niin kutsutut ääri-ilmiöt, niin se on ehkä se konkreettisin, mitä siellä huomaa. Luntahan oli paljon ja pakkastakin on ollut, mutta 15-20 vuotta sitten ne pakkasjaksot olivat pitkiä eikä siellä tullut tämmöisiä viikon vesisateita sinne väliin. Se on ehkä se yksi. Helsingissähän se on ihan arkipäivää, että talvi voi olla ihan mitä sattuu. Täällä saattaa olla muutama päivä pakkasta ja tulee kivasti lunta ja kaikki on innoissaan, ihanaa, kunnon perinteinen vanha talvi. Ja sitten tulee viikko niin, että sataa vain vettä ja on plus kolme. Ja kaikki lumi häipyy ja sitten eletään siinä karmeassa ravassa ja semmoisessa ikuisessa marraskuussa. Nämä ovat ehkä ne semmoiset helpoimmin havaittavissa olevat ilmiöt. Ja sitten mitä tämä sääolosuhteiden sahaaminen tarkoittaa, niin sittenhän sitä vasta laajassa kirjossa ollaan. Sehän vaikuttaa joka ikiseen eliöön ja eläimeen. Esimerkiksi näin kalastuksen harrastajana, niin heinäkuu on ollut monelle kalastajatuttavalle perinteinen kalastuslomakuukausi, että kesällä on kiva mennä kalaan vaikkapa Keski-Suomen jokivesiin. Mutta nyt kun heinäkuussa jokivedet ovat olleet niin lämpimät, niin kalastuskohteet on laitettu kiinni. Koska ne kalat saattavat kuolla jo pelkästään siihen lämpimään veteen saati että siellä sitten joku niitä olisi koukuttamassa. Tämmöisiä ilmiöitä nyt ensimmäisenä tulee mieleen.

Matleena Pietiläinen [00:29:25]: Olet tehnyt Ylelle tätä Itämeren suojelijat, Peltsi ja Tom -nimistä ohjelmaa, jossa tutustutaan ihmisiin, jotka ovat antaneet panoksensa Itämeren suojeluun. Kerrotko vähän lisää tämän ohjelman taustoista? Mistä idea tähän ohjelmaan on syntynyt ja mikä tämän ohjelman tavoitteena oli?

Mikko Peltola [00:29:41]: Nyt minun täytyy tunnustaa, että minulla ei ole pienintäkään havaintoa, [naurahtaa 00:29:44] mistä se alkuperäisidea lähti. Todennäköisesti meidän, Ylen toimituksesta, jossa ajateltiin, että jotain tarvitsisi tehdä Itämeren hyväksi. Se oli muuten mukava havaita, että kun on tarkoitus tavata ihmisiä, jotka tekevät jotain Itämeren eteen, niin niitä oli aika paljon. Eri näköisiä tahoja, vapaaehtoistoimintaa, viranomaisia ihan kaikilta sektoreilta. Se on ollut varmaan ajatus siitä, että meillä on tuossa tuo yksi meri ja sen voi tuhota vain kerran. Ja sitten oikeastaan kaikki tutkimukset, mitä Itämerestä on tehty, niin ovat vähän huolissaan. Se ei ole kaiketi vielä menetetty se peli, että sen takia sen eteen kannattaa tehdä juttuja, mutta kyllä vähäsuolaisuus, ravinteet, saasteet, lämpeneminen, kaikki vaikuttaa niin radikaalisti siihen hyvin herkkään luontoon. Kyllä siellä paljon huonoa ja paljon kuollutta ja paljon semmoista ikävää on, mille tarvitsee tehdä... Mutta tässäkin tullaan siihen valtiovaltaan. Jos esimerkiksi, kun me tiedämme, että maatalous on yksi pahimmista Itämeren kuormittajista. Niin sitähän en minä yksin voi korjata sitä ongelmaa, vaan se vaatii isompia päätöksiä. Eikä ole tarkoitus syyttää ketään maajussia tai saada ketään työttömäksi. Mutta näin se vain on, että se maatalous kuormittaa. Ja tässäkin paikataan vähän semmoisia vanhoja virheitä. On menty siihen, että lannoitetaan ihan hirveän paljon monin paikoin. Ja on menty siihen, että ei ole turvavalleja jokivesien ja peltojen välissä. Kevään tulvilla, tai muillakin tulvilla... Ilmastonmuutos tekee myös sitä, että niitä tulvia voi olla vaikka tammikuussa. Se lannoitettu ja liikaa ravinteita käytössä ollut pelto vuotaa sitä kaiken maailman saastaa niihin jokiin, kun yksi sadekuuro tulee. Niin sekään ei ole oikein. Kyllä paljon on tehtävää yhteiskunnassa, että se meri saadaan voimaan paremmin.

Matleena Pietiläinen [00:32:02]: No kerroit tuosta kalastusharrastuksesta, niin miten nämä vastuullisuusasiat yhdistyvät kalastamiseen, ja mitä harrastekalastajien tulisi huomioida vastuullisuuden näkökulmasta?

Mikko Peltola [00:32:15]: Kalastuspiireissä muuten puhutaan ihan hirveästi tuosta vastuullisuudesta. Johtuen siitä osittain, että kalastuksessa on hyvin paljon vähemmän tarkkoja sääntöjä kuin vaikkapa metsästyksessä. Meillähän on useita uhanalaisia kalalajeja, joita edelleen saa kalastaa. Ja kun kalastusvälineet ovat semmoisia, että emme voi välttämättä niillä aina valita, mitä kalaa sieltä tulee. Niin niitä vääjäämättä jää pyydyksiin niitä uhanalaisiakin kaloja. Pidän itse kalastusta, sekä harrastusta että ammattimaista eli kaupallista kalastusta siinä mielessä myös tärkeänä, että esimerkiksi meillä on paljon lajeja, joita syömällä saamme ravinteita pois myös vesistöistä. Esimerkiksi silakka tai särkikalat. Niitä on ihan todella tärkeää syödä ja poistaa vesistöistä, koska silloin sitä ravinnetta lähtee sieltä myös. Kalastuspiireissä on puhuttu paljon nimenomaan tästä roskaamisesta. Meillä on ongelmana se, että verkkoja jää vesistöihin, kun verkon merkit tai joku pettää, myrsky saattaa viedä verkon. Se on aika iso läjä muovia, kun semmoinen yksi verkko huuhtoutuu sinne veden pohjaan. Ja sinne jää sitten myös sitä ei-toivottua elävää oliota vangiksi ja kuolee. Sitten niin sanottu jigikalastus, jossa kalastetaan virvelillä, tämmöisiä pieniä muovisia härpäkkeitä, mitkä imitoivat pieniä kaloja. Ne ovat erittäin tehokkaita esimerkiksi ahvenelle ja kuhalle, niin niitä jää jonkin verran pohjaan. Sitten tämä yleisesti tiedostettu siimaongelma. Kun siima menee poikki tai siimaa vaihdetaan, niin sitä jostain syystä päätyy luontoon, ja sehän on vesilinnuille varsinkin ihan katastrofi takertua johonkin siimaan. Tämmöistä on puhuttu paljon. Sitten yksi aika härski kalastajien saastutusmuoto on tupakantumpit. Jos polttaa, niin niitä muovisia filttereitä ei saisi kyllä missään tapauksessa jättää luontoon. Olen kerran harjuksen mahasta löytänyt kolme filtteriä. Ja siinähän kalalle käy sillä tavalla, että kun se tämän muovifiltteri syö, niin sehän jää sinne suolistoon pyörimään eikä sula. Eli kala kokee siinä aika ikävän tukehtumiskuoleman. Ja sitten tietysti kannattaa miettiä, minkälaisia kaloja tappaa. Ne uhanalaisuusluokitukset ja WWF:n punainen kirja tai punaiset listat, mitä on muillakin järjestöillä, niin kyllä niitä kannattaa noudattaa. Miettiä sitä, että onko se kala, minkä sieltä tappaa, niin onko se sen arvoinen, että se kannattaa tappaa. Mutta kyllä näistä paljon jutellaan tuolla kalastuspiireissä.

Matleena Pietiläinen [00:35:20]: Hieno kuulla. Tämä on itselle semmoinen alue, mikä on vähän vieraampi, mutta toivottavasti asiat menevät parempaan suuntaan. Mutta ovathan nuo tupakannatsat ylipäätään aika iso ongelma, mitä tuolla yhtään katuja katselee, kun kävelee.

Mikko Peltola [00:35:33]: Niin, ja niistä aika moni päätyy vesistöön. Se lienee maailman yleisin muoviroska. Onneksi tupakoiminen on toki vähentynyt viime vuosina, ja jos en nyt ihan väärin muista, niin näinkö jonkun uutisen juuri, että edelleen tupakointi kiristyisi. Senhän voisi... Tämä on ei-suosittu mielipide niille, jotka tupakoivat, mutta tupakoinninhan voisi ihan oikeasti lopettaa kokonaan. Minäkin olen itse joskus polttanut, en tosin 20 vuoteen imaisuakaan. Minä uskon, että siinä... Se saattaisi vähän aikaa kirpaista, mutta vuoden päästä kukaan, jos nyt kiellettäisiin tupakointi, niin kukaan ei enää valittaisi. Kaikki olisivat vain tyytyväisiä. Jäisi vähän enemmän rahaa säästöön.

Matleena Pietiläinen [00:36:13]: Kannatetaan. Nyt on vaalit tulossa, niin siitä jollekin ehdokkaalle. [Naurahtaa. 00:36:16]

Mikko Peltola [00:36:16]: Niin [naurahtaa 00:36:16] niin.

Matleena Pietiläinen [00:36:18]: Nää...

Mikko Peltola [00:36:18]: Joo, en ole lähdössä ehdokkaaksi, tämä ei ollut mikään vaaliteema, [naurahtaa 00:36:20] lupaus.

Matleena Pietiläinen [00:36:21]: [Naurahtaa. 00:36:21] No niin, mutta jollekin ehdokkaalle tässä tärppi vaalikampanjointiin. No minä tiedän, että olet tosi kovakuntoinen kaveri ja nyt kun on mahdollisuus, niin minun täytyy pikkuisen kysyä liikuntatottumuksistasi ja harjoittelusta. Minkä verran treenaat viikoittain? Ja minkälainen on harjoituspäiväkirjasi ja onko ylipäätään semmoista?

Mikko Peltola [00:36:45]: Vähän huono olen pitämään harjoituspäiväkirjaa. Jonkin verran käytän älykelloa, johon merkitsen tai ne suoritukset tulevat, ja sitten ne päätyvät tuonne Suunnon ja Stravan ja Sportstrackerin arkistoihin. Minulla oli joskus semmoinen vaihe, että... Siis lyhyt urheiluhistoriani. Olen pelannut lätkää koko pienen ikäni 16-vuotiaaksi asti. Sitten 16-vuotiaana, siitä eteenpäin kiinnosti joku vähän muu. Niin se loppui ja sitten aloitin sen jääkiekon joskus tuommoisissa ihan harrastelijasarjoissa uudestaan. Sitten tuo pyöräily on aina ollut tosi tärkeä. Nykyään sanoisin, että kolmesta kuuteen kertaa viikossa jotain. Se voi olla hyötyliikuntaa, se voi olla joku ihan oikea treeni. Hiihto talvella ehdoton henkireikäni. Minulla on ihan pakkomielle siihen hiihtämiseen. Sitten nuo kaikki pyöräilyn muodot. Vähän sitä kuntosaliakin joskus. Se on se kuntosali tosin minulle ollut aina vähän pakkopullaa, mutta tiedän, että siitäkin olisi hyötyä. Kyllä kotoakin löytyy jotain kahvakuulatyyppisiä välineitä. Ja olen pyrkinyt nyt viime aikoina ehkä kuitenkin... Ikää kun tulee, niin se palautuminen tietysti pitkittyy, ja pyrkinyt enemmän sillä tavalla, että en hirveästi stressaa siitä, tuleeko se viikon jokainen kuntoilusuoritus nyt tehtyä. Koska olen siinä onnellisessa asemassa, että kun minulla on nyt pakkomielteitä siihen pyöräilyyn esimerkiksi, tai hiihtoon, niin se on aika automaatio, että hakeutuu tekemään niitä. Esimerkiksi meidän perheemme kesäloma on monena vuonna suuntautunut paikkaan, missä on hyvät maastopyöräilyreitistöt. Koska mitä muuta sitä nyt sitten [naurahtaa 00:38:40] voisi tehdä kesälomalla kuin sitä, mistä tykkää.

Matleena Pietiläinen [00:38:43]: No niin, minun täytyy myöntää, että meidänkin... Jos ollaan Suomea kiertämässä, niin yöpymispaikat tulee googlattua, että onko siellä minkälaiset lenkkimaastot lähettyvillä. Kuulostaa jollain tapaa tutulta tämä. [Naurahtaa. 00:38:54]

Mikko Peltola [00:38:56]: Joo, ja sitten siinähän näkee siis paikkoja vallan kivasti, kun käy vaikka juoksulenkeillä. Ja sitten kyllä minulla on ylipäätänsä semmoinen liikuntainto, että yritän myös sitä, etten käyttäisi paljon hissejä, koska jokainen kävelty kerros on voittoa minulle itselleni. Että tuskin minä koskaan olen semmoisessa tilanteessa, että liikaa liikuntaa saisin. Sitten tietysti perhe-elämä ja kohtuullisen paljon töitä tekee myös sen, että sitä fyysistä lepoa tulee paljon. Henkinen lepo on, se on sitten toinen asia, ja se ehkä taas liittyy muihin juttuihin. Sitäkin kyllä tulee. Ja se on tärkeää tietysti.

Matleena Pietiläinen [00:39:41]: Ja ylipäätään, jos vielä puhutaan tuosta luonnosta, niin se, että sitä palautumistahan se on, jos lähtee vaikka perheen kanssa kevyelle kävelylenkille luontoon, ja siellä se mielikin sitten rauhoittuu, vaikka tuntuu, että kävisi vähän kelat kovalla työpäivän jälkeen vaikka.

Mikko Peltola [00:39:57]: Niin, ja sitten itsellä ne oikeastaan eivät edes käy kovalla, koska tämähän on aika stressitön työ sitten loppujen lopuksi kuitenkin. On ne tietyt tehtävät, mitkä pitää suorittaa. En minä ole koskaan esimerkiksi halunnut edetä mihinkään esimiestehtäviin, koska... Kun olen tämmöinen leväperäinen, mukava ihminen, niin en halua tilanteisiin, joissa joudun olemaan jollekin ilkeä.

Matleena Pietiläinen [00:40:25]: No, minkä pituisia nämä sinun... Jos puhuit tästä pakkomielteisestä hiihtämisestä, niin minkä pituinen sinun peruslenkkisi on yleensä?

Mikko Peltola [00:40:36]: Tuota... Pyrin viikossa tekemään sen yhden pitkän lenkin, joka voi olla kolme-neljä tuntia. Joskus se voi olla enemmänkin, riippuu vähän olosuhteista ja tunnelmasta. Mutta kerran viikossa tämmöinen pidempi. Sitten ne loput voivat olla ihan kaikkea siltä väliltä. Tämä pidennetty lenkki on tietysti rauhallinen. Ja sitten pyrin yhden tekemään viikossa semmoisen vähän napakamman. Se voi olla tunnin. Tai sitten puoli tuntia. Aika lailla vaihtelua. Mutta kuitenkin sanoisin, että tunnin ja kahden... Juoksulenkit on aina yleensä max tunnin paitsi se yksi viikon pidempi, mikä voi olla kaksi, kolme tai neljä. Mutta se palautuminenhan varsinkin juoksussa tarkoittaa enemmän niitä välipäiviä. Pyöräily sitten taas kun on nivelille vähän armeliaampaa, tai hiihto, niin sitä voi tehdä useampana päivänä peräkkäinkin vähän radikaalimpia settejä. Mutta kyllä minä sen olen ymmärtänyt sen kolmion, missä ne matalasykkeiset lenkit ovat se, mitä pitää tehdä eniten ja sitten niitä rajuja vähän vähemmän.

Matleena Pietiläinen [00:41:43]: Niin ja sitten ylipäätään tämä sana palautuminen, niin sehän ei tarkoita sitä, että ollaan siellä sohvannurkassa, vaan kun puhutaan tästä aktiivisesta palautumisesta, niin sehän tarkoittaa nimenomaan sitä arkiliikuntaa ja niitä siirtymiä pyörällä ja kaupassa käyntiä kävellen sun muuta.

Mikko Peltola [00:42:01]: Joo, ja sitten kun lapsia ulkoiluttaa ja liikuttaa, niin nytkin käytiin tyttären kanssa, hän on 13 kohta, niin käytiin eilen tunnin hiihtolenkillä. Niin kyllähän se minulle on kohtuullisen rauhallista se vauhti, vaikka hän kovaa meneekin.

Matleena Pietiläinen [00:42:15]: [Naurahtaa. 00:42:15] No, mitä sinä mietit näiden pitkien treenien aikana? Käykö vaikka nämä vastuullisuusasiat mielessä?

Mikko Peltola [00:42:25]: No käy ne tietysti silloin, jos näkee jotain vastuuttomuutta. En tiedä oikein, mitä mietin. Varmaan aika paljon työasioita. Aika moni ohjelmaidea on syntynyt lenkillä. Sitten kuuntelen myös joskus äänikirjoja tai musiikkia riippuen vähän, minkälainen se... Siis sanotaan, että maastopyöräilyssä tai hiihdossa luonnossa en juuri koskaan kuuntele mitään muuta kuin luonnon ääniä. Mutta sitten jos menen mökille maantiepyörällä tuonne Hämeenlinnaan vaikkapa, niin kyllä minä siellä maantien laidassa kuuntelen jotain. Ja mietin kyllä ihan kaikkea. Minusta se on mahtavaa aikaa, kun silloin ei voi tehdä muutakaan. Silloin kun juoksee pitkää matkaa, niin siinähän on omien ajatustensa herra ja voi kehittää ihan mitä vain. Se on kyllä todella hyvää henkistä terapiaa. Ne, jotka väittävät, että lenkkeily on tylsää, niin ne ovat väärässä.

Matleena Pietiläinen [00:43:22]: Just näin. Olen ihan samaa mieltä.

Mikko Peltola [00:43:23]: Kyllä, ja sitten meilläkin esimerkiksi työyhteisössä on paljon semmoisia kokouksia ja palavereita, joissa ei tarvita sitä aktiivista osallistumista, niin semmoisenhan voi hyvin tehdä vaikka sauvakävellen. Että eihän se tarkoita se etäkokous sitä, että pitäisi aina maata sohvalla sen läppärinsä kanssa.

Matleena Pietiläinen [00:43:42]: Mm. En tiedä, onko siinäkin vähän perusoletus aina, että sitä ollaan niin tiiviisti jumissa siinä työpöydän ääressä, että sieltä täytyy näkyä se toimiston seinä. Ehkä se on tämmöisiä [?? 00:43:53].

Mikko Peltola [00:43:53]: Minä sammutan [naurahtaa 00:43:54] kameran. Yhdessä palaverissa sanoin, että aina kun haluatte, että puhun jotain, niin sanokaa viittä sekuntia aikaisemmin, niin minä ehdin näillä suksillani pysähtyä ja laittaa puhelimesta mikin päälle.

Matleena Pietiläinen [00:44:06]: Ja vetäistä hiihtohanskalla tuosta nenän alta, ettei ihan pahimmat, joo... [Naurahtaa. 00:44:09]

Mikko Peltola [00:44:09]: Niin.

Matleena Pietiläinen [00:44:10]: Kyllä.

Mikko Peltola [00:44:11]: Koska kyllä minä myös väitän, että se työnantajakin hyötyy siitä, että minä olen hyvässä kunnossa, niin tulee vähemmän sairauspoissaoloja.

Matleena Pietiläinen [00:44:18]: Kyllä, ja työn tehokkuuteen varmasti heijastuu myös myönteisesti.

Mikko Peltola [00:44:23]: No sitä en omalla kohdallani välttämättä allekirjoita. [Naurahtaa. 00:44:25]

Matleena Pietiläinen [00:44:26]: [Naurahtaa. 00:44:26] No mutta ainakin voi aina sanoa näin.

Mikko Peltola [00:44:29]: Niin kyllä kyllä. [Naurahtaa. 00:44:30]

Matleena Pietiläinen [00:44:31]: Tuota... Tuossa puhuit tuohon alkuun tästä roskienkeruuhaasteesta. Minulla oli tämmöinen ajatus, että jos olisit voinut heittää jonkun luontoon, liikuntaan tai retkeilyyn liittyvän haasteen. Joku matalalla kynnyksellä tehtävä suoritus tai asia, minkä voisi nyt kuluvan vuoden aikana suorittaa.

Mikko Peltola [00:44:51]: Minä haastan kaikki tämä podin kuulijat siihen, että osallistuu meidän Miljoona roskapussia -hankkeeseemme. Ja kerää luonnosta vaikka yhden pussillisen roskaa. Sitä on siellä luonnossa niin paljon, että tämä tehtävä pitäisi olla helppo. Ja siihenhän kannattaa käyttää hanskoja ja pussia tai semmoisia kaikennäköisiä keräimiä. Ylen sivuilla siitä tulee vielä aika hyvä tietopakettikin. Sillä kyllä saa paitsi itsellensä liikuntasuorituksen, koska ne roskat pitää sieltä hakea, niin kyllä aika hyvän mielen.

Matleena Pietiläinen [00:45:25]: Aion ainakin itse ottaa tähän osaa ja täytyypä ottaa roskapussi...

Mikko Peltola [00:45:30]: Hyvä.

Matleena Pietiläinen [00:45:30]: ...messiin tuonne lenkille, niin saadaan luontoa puhtaammaksi. Sinua voi varmaan...

Mikko Peltola [00:45:36]: Niitä muuten näkee, semmoisia ihmisiä muuten näkee yhä useammin, jotka keräävät roskia. Siis semmoisten roskienkeruupihtien kanssa.

Matleena Pietiläinen [00:45:43]: Tuo on totta. Ja sitten, eikö tämä ole ihan joku lajikin, joku juoksun alalaji, että lähdetään tämmöiselle roskienkeruujuoksulle.

Mikko Peltola [00:45:51]: Joo, siinä kyllä voittaa kaikki.

Matleena Pietiläinen [00:45:54]: Jos ihan tähän loppuun pureudutaan vähän laajemmin tähän vastuullisuuden merkitykseen työelämässä, niin miten sinun kokemuksesi mukaan vastuullisuus toteutuu meidän suomalaisten työelämässä tällä hetkellä?

Mikko Peltola [00:46:09]: No varmaan aika vaihtelevasti. Muistan joskus, meilläkin oli töissä tämmöinen green office -hanke, missä annettiin toimintaohjeita vaikkapa valojen päällä pitoon ja tämmöiseen. Niin jonkun vuoden minusta siihen kiinnitettiin huomiota, mutta sitten se ehkä jotenkin hävisi. Kyllä varmaan olisi toivomisen varaa. Kaikki hissin käytöt, kertakäyttökahvikupit, valot, työmatkat. Meillähän on paljon semmoisia asioita, mistä voisi tinkiä ihan vain semmoisia perustoimintatapoja muuttamalla. Se oman termosmukin pitäminen mukana aina, ja paljon tämmöisiä pieniä juttuja, mitä ihmiset eivät edes välttämättä tiedosta. Kun on aina tehty näin, niin tehdään nytkin. Paljonhan sitä on sitä semmoista turhaa, mikä kuormittaa jollain tavalla luontoa tai ilmastoa. On paljon tehtävää kyllä. Syyllistämättä ketään. Tämä on vain tämä yhteiskunta mennyt tämmöiseen suuntaan, että kaikki on jotenkin niin muka-, kaiken pitää olla niin hirveän mukavaa. Lämpimästä parkkihallista mennään esilämmitetyllä autolla työpaikan lämmitettyyn parkkihalliin, josta hissillä sitten... Pelätään vähän hikeä ja hengästymistä. Ja sitten otetaan se kahvi pahvimukiin ja muovikanteen ja... Kaikki tekee näin, eikä siinä sinänsä ole mitään. Mutta toisinkin sen voisi tehdä, jos sitä vastuullisuusnäkökulman kautta peilaa.

Matleena Pietiläinen [00:47:56]: No media-alalla, missä sinä itsekin vaikutat, työskentelee paljon eri alojen ihmisiä. Osa on julkisestikin tunnettuja, joilla on taas oman työnsä kautta paljon vaikutusvoimaa. Niin mikä on sinun mielestäsi media-alalla toimivien henkilöiden rooli ja vastuu vastuullisuusasioiden edistämisessä?

Mikko Peltola [00:48:17]: No onhan se iso, jos niitä vastuullisuusasioita halutaan viedä eteenpäin. Kyllä, kun katsoo vaikkapa jo mainittua kohta 13-vuotiasta tytärtäni, niin hän katsoo paljon YouTubesta erinäköisiä videoita ja omaksuu sieltä niitä käyttäytymismalleja. Kyllä se vastuu siellä kaikilla, jotka toimivat julkisesti minusta on. Miksi pitäisi toimia väärin? Miksi esimerkiksi edelleen kun katsoo suomalaisia tv-sarjoja, niin miksi on viileää se, että vedetään rööki jossain kadulla ja heitetään se tumppi luontoon? Tätähän tapahtuu edelleen. Minkä takia kaikissa poliisisarjoissa edelleen ajetaan ihan sairaasti autolla? Katsokaapa piruuttaan suomalaisia tai ulkomaisia dekkarisarjoja tai mitä tahansa sarjoja, niin aina ollaan autossa ja autossa tehdään kaikkia juttuja. Tai sitten se pahvikahvi otetaan aina, tuodaan... Että tämmöisiä ihmisethän omaksuvat tv:stä, netistä, julkkiksilta, vaikuttajilta. Vaikuttaja-sanahan on siinä mielessä tämmöinen nykypäivän mielenkiintoinen sana, että sillähän on vaikutus. Että jos vaikuttaja tekee väärin, niin se vaikuttaa niihin katsojiin väärällä tavalla. Iso merkitys on tällä edustamallani media-alalla ilman muuta.

Matleena Pietiläinen [00:49:46]: No tähän jakson loppuun, niin jakaisitko kuulijoille yhden vinkkisi, miten jokainen meistä voisi lisätä hyvinvointia ja jaksamista omaan elämään?

Mikko Peltola [00:49:56]: No kyllä Tom Nylundin sanoin reippaus on yksi sellainen, mikä edesauttaa jaksamaan. Olemalla reipas. Hyvä, pitkä yöuni, terveellinen ruokavalio, riittävä liikunta ja hyvät ystävät. Tietenkin tämä kuulostaa kamalalta semmoiselle ihmiselle, jolla asiat menevät päin honkia. Mutta nämä ovat niitä lääkkeitä myös, millä... Kyllä minä ainakin sen itse huomaan, että sillä liikunnalla on selkeä vireystilaan vaikuttava olemus. Kun siellä lenkillä pääsee käymään, niin kyllä sitä jaksaa ihan eri tavalla sen jälkeen. Helppohan se on täältä sanoa, mutta sanon kun pyydettiin. [Naurahtaa. 00:50:43]

Matleena Pietiläinen [00:50:45]: Ja minä voin sanoa, että olen täysin samaa mieltä ja tähän on aivan loistava lopettaa. Kiitos, Peltsi, vierailusta ja kaikkea parasta sinulle tulevaan.

Mikko Peltola [00:50:53]: Samoin, kiitos.