Vastuullisuuspodcast, jakso 12: Vieraana kansanedustaja, tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen

Matleena Pietiläinen [00:00:05]: Täällä on jälleen vastuullisuusasioden äärellä. Päivän jakso nauhoitetaan etäyhteydellä, ja Helsingin studion päässä odottelee mielenkiintoinen vieras, jonka kanssa on tarkoitus keskustella vastuullisuudesta koulutuksessa ja opetustyössä. Jutellaan vähän myös tieteen ja kulttuurialan vastuullisuudesta. Vieraanani on tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen. Tervetuloa.

Honkonen [00:00:29]: Kiitoksia oikein paljon.

Matleena Pietiläinen [00:00:30]: Me itseasiassa vähän tunnetaankin sukulaissuhteiden kautta, ja ollaan vietetty aikaa yhdessä esimerkiksi pesäpallokentän laidalla lapsuudessa pienessä keskisuomalaisessa kylässä, josta olet kotoisin. Niistä hetkistä on jäänyt paljon kivoja muistoja mieleen ja tähän alkuun mä toivoisinkin, että esittelisit itsesi vähän myös podcastin kuulijoille. Kuka on Petri Honkonen?

Honkonen [00:00:54]: Petri Honkonen on tosiaan kotoisin Pylkönmäeltä, entisestä Pylkönmäen kunnasta, ja siellä tosiaankin pesäpallo-otteluissa tuli lapsena paljon kentän laidalla pyörittyä ja hiihtokisoissa ja sun muissa. Sieltä Pylkönmäellä sitten elämä vei ensin Jyväskylään. Jyväskylän yliopistossa opiskelin. Sieltä olen valmistunut historian ja yhteiskuntaopin opettajaksi, eli ammatilliselta identiteetiltäni koen edelleenkin olevani opettaja ennen kaikkea, ja historioitsija. Se on ollut hyvä tausta politiikan kinkereihin, ja tosiaankin sitten jo aikalailla opiskeluaikana politiikka tuli harrastukseksi. Vähän aikaa ehdin opetustöitä tehdä, kaikenlaista hankemaailman työtä oli myös, sitten tämä politiikka vei mukanaan. Mä olen nyt todellakin 35-vuotiaana ollut eduskunnassa seitsemän vuotta. Kahdeksan vuotta tulee keväällä täyteen, ja nyt sitten tiede- ja kulttuuriministerin tehtävässä olen ollut viime huhtikuusta alkaen. Yksi lapsi on, seitsemänvuotias ja hän aloitti koulun tänä syksynä, ja siinäpä se oikeastaan poliitikkon elämä aika lailla kaikessa tiiviydessään onkin. Nykyään asustelen siellä Saarijärvellä ihan maaseudun rauhassa, ja tietysti arki menee hyvin pitkälti täällä Helsingin päässä.

Matleena Pietiläinen [00:02:25]: En malta olla kysymättä että millaisia muistoja opiskeluvuodet Jyväskylässä tuo mieleen, ja minkälainen Jyväskylän yliopisto oli?

Honkonen [00:02:36]: Se oli aivan mahtava opiskelupaikka, että on opiskeluajasta pelkästään hyviä muistoja. Se oli hienoa aikaa monella tavalla: itsensä kehittämisen aikaa ja sellaista vähän maailmanparantamisenkin aikaa. Opiskelin kaikenlaista sen kummemmin miettimättä että mitä sillä sitten tulevassa työelämässä tekee, kaikkea mielenkiintoista. Hienoja ystävyyksiä ja tuttavuuksia löytyi eri aineiden ja alojen opiskelijoista ja yhteiskunnallista vaikuttamistakin silloin aloittelin, ja yliopisto on siihen tosi hieno ympäristö. Ja tietysti se kaikki vapaa-ajanvietto ja niin sanotusti vapaalle vaihtaminenkin tietysti oli opiskeluelämässä aika tyypillistä ja hienoja muistoja.

Matleena Pietiläinen [00:03:24]: Tästä vastuullisuudesta sitten, mikä on tämän podin ydinteema. Se on hyvin laaja kokonaisuus sisältäen erilaisia osa-alueita riippuen aina vähän sitten tarkastelunäkökulmasta. Esimerkiksi organisaatiotutkimuksessa yritysvastuun käsitettä ja sen osa-alueita on pyritty jäsentelemään. Mutta vastuullisuutta voidaan lähestyä myös yksilön näkökulmasta, niin mä kysyisinkin että mitä vastuullisuus tarkoittaa, ja millainen merkitys vastuullisuusasioilla on sinulle henkilökohtaisesti?

Honkonen [00:03:57]: Niin kuin sanoit niin vastuullisuus on todella laaja asia. Ehkä se peruslähtökohta on siinä se oman toiminnan ja oman työn tarkastelu. Se kaikki lähtee vastuullisuudessa että on kykyä arvioida omaa toimintaansa, sen seurauksia suhteessa muihin ihmisiin laajemmin ja toki myös sitten ihan lähiyhteisössä. Ja tietysti se tarkoittaa sitä että voi toimia kestävästi monilla eri tavoilla. Tietysti varmaan mietin sitä ennen kaikkea poliittisen maailman kautta, niin kestävyyttä voi miettiä monista eri kulmista: miten oma toiminta ja poliittisen päättäjän toiminta vaikuttaa yhteiskunnalliseen kestävyyteen. Vastuullisuus on taito, ja kykyä kriittisesti arvioida omaa toimintaansa, ja kykyä toimia ei vain hetkessä, vaan arvioida omaa toimintaansa myös pidemmällä tähtäimellä. Jos yleisesti aloittaisi tästä teemasta.

Matleena Pietiläinen [00:05:09]: Huomaatko että tämä ajattelu on sinulla mukana kun teet...

Honkonen [00:05:12]: No joo, kyllä mä jotenkin ajattelen että se on. Tietysti politiikassa kun on erilaisia arvoja ja erilaisia mielipiteitä ja maailmankatsomuksia, niin voi olla että on erilaisia painotuksiakin tästä vastuullisuudesta, mutta kyllä mä ajattelen että se on sellainen jotenkin sisäänrakennettu asia jokaiselle poliittiselle päättäjälle. Tuossa kun mainitsin erilaisia näkökulmia, niin kyllähän tietysti opiskelu, oma koulutustausta vaikuttaa siihen kykyyn arvioida erilaisia näkökulmia. Mainitsin tuossa että olen historioitsija, niin omia kykyjäni sen kummemmin yliarvioimatta niin kyllä koen että maailmanhistorian ja Suomen historian hyvä tuntemus, jolloin tiedetään minkälaisia seurauksia historian eri vaiheissa ihmisten toiminnalla on ollut, antaa tietynlaista perspektiiviä siihen vastuullisuuden arviointiin ja ajatteluunkin.

Matleena Pietiläinen [00:06:21]: Miten vastuullisuusasiat liittyvät sun työhön politiikassa ja nyt parhaillaan ministerin tehtäviin?

Honkonen [00:06:28]: No tietysti, niin kuin tuossa jo mainitsin, vastuullisuutta voi arvioida monella eri tavalla. Tietysti tämä ympäristö ja ekologinen vastuu on taas politiikassa nykyään tosi paljon pinnalla. Se on todella keskeinen ajatellen koko maapalloa. Sitten tietenkin sosiaalinen vastuu ja taloudellinen vastuu on myös esillä. Nämä tietysti kaikki omalla tavallaan linkittyy toisiinsa ja niillä on vaikutuksia myös toisiinsa. Itse ajattelen esimerkiksi niin että kun tehdään päätöksiä ympäristön tilaan liittyvistä asioista, niin siinä ei voi ohittaa sosiaalisia vaikutuksia, joita niillä päätöksillä aina on ihmisten elämään, ihmisten elinkeinoon, toimeentuloon, kykyyn pärjätä yhteiskunnassa ja näin poispäin. Eli mahdollisimman kokonaisvaltainen tarkastelu on näissä tärkeää. Että kyllä ne näkyy tässä työssä tosi paljon. Kun nyt on tiede- ja kulttuuriministeri, niin mulla on itse asiassa aika laaja kattaus kun mulla on nämä tiede, korkeakoulu ja kulttuuri ja koko urheilu- ja nuorisoasiat. Tässä on monenlaista tässä meikäläisen salkussa, tässä tehtäväkentässä, niin vastuullisuuden teemojakin on toki monenlaisia tässä koko ajan mukana.

Matleena Pietiläinen [00:07:49]: Minkälaisessa tilassa Suomen tiedekoulutus ja opetusalat on mielestäsi tällä hetkellä, ja mihin ehkä ollaan erityisen tyytyväisiä ja mistä asioista on kummunnut eniten huolta?

Honkonen [00:07:59]: Jos aloitan siitä että Suomen koulutusjärjestelmä on edelleenkin maailman paras. Meidän opettajankoulutus on edelleenkin maailman paras.se että meillä on akateeminen opettajankoulutus on ihan keskeinen osa sitä että meillä on näin hyvin toimiva koulutusjärjestelmä. Olen käynyt tästä... olin Intiassa virkamatkalla ja siellä siellä näin ja olen tavannut eri maiden kollegaministereitä, niin kyllä aina vain korostuu se ajatus omassa ajattelussa että Suomessa asiat on todella hyvin, mutta ei tietenkään virran vietäväksi voi sillä tavalla heittäytyä ettei pidettäisi kiinni siitä että meillä tämä korkea taso säilyy. Olennaista on tällä hetkellä tietysti se mikä on hyvää niin meillähän on nyt tällä vaalikaudella panostettu koulutukseen. Korkeakoulutuksen resursseihin rahaa tasolla on lisätty useiden vuosien typistämisen ja leikkaamisen jälkeen. Se on hyvä. Koulutuspaikkoja on lisätty mikä nostaa suomalaisten koulutustasoa. Meillä on tavoitteena että 2030 mennessä puolet ikäluokista olisi korkeakoulutettu. Siihen tavoitteeseen pitäisi päästä. Se mikä on heikkoa varsinkin kun puhutaan lapsista ja nuorista, niin nämä syrjäytymiseen liittyvät ongelmat, varsinkin poikien heikkenevät oppimistulokset peruskoulussa, ja COVID-ajan, korona-ajan vaikutukset oppimistuloksiin eri asteilla ja mielenterveysasioihin lapsilla ja nuorilla. Ne on totta kai iso haaste ja ongelma meillä tällä hetkellä, johon pitäisi pystyä paremmin reagoimaan. Ja tämä mun mielestä liittyy nimenomaan tähän vastuullisuuden teemaankin sillä tavalla, että me ei voida ajatella kasvavia lapsia ja nuoria pelkästään oppimistulosten kautta, että mitataan vain niitä, vaan ihminen on kokonaisuus: fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokonaisuus. Jos ihminen voi huonosti psyykkisesti niin ei se myöskään silloin opi eikä pärjää elämässä vaikka olisi kuinka hyvä tutkinto. Eli tämä on mun mielestä sitä vastuullisuusajattelua, joka liittyy koulutukseen vahvasti.

Matleena Pietiläinen [00:10:13]: Miten näihin kaikki edellä mainittuihin haasteisiin voidaan sitten vastata?

Honkonen [00:10:17]: Jos vastaan tähän perusteellisesti niin tulee aika pitkä vastaus, mutta mun mielestä jälleen kerran pitää nähdä se ihminen kokonaisuutena, eli tärkeetä olisi... nostan nyt yhden asian: tärkeintä olisi se että meidän koulutusjärjestelmän kautta ei nuorille asetettaisi lisää paineita. Nuorilla on nykyään tosi paljon paineita, esimerkiksi sosiaalinen media verrattuna vaikka omaan koulu- ja lukioaikaan jolloin ei ole sosiaalista mediaa vielä. Se aiheuttaa valtavasti paineita, ja mä olen aivan vakuuttunut että sosiaalinen media on yksi osasyy mielenterveysongelmiin, jotka on voimakkaasti lisääntyneet tässä viime vuosina, koska se vaikuttaa nuorten elämään niin vahvasti - ja toki vanhempienkin ihmisten elämään, ei pelkästään ihan kasvuiässä oleviin lapsiin ja nuoriin - että olisi sitäkin silmällä pitäen todella tärkeää, että ei koulutusjärjestelmän kautta laitettaisi nuorille liikaa paineita.

Mä olen esimerkiksi nyt saanut paljon palautetta siitä kun nostin keskusteluun tämän luopumisen ylioppilaskirjoituksista, jota ehdotin sen takia että olisi pedagogisesti paljon parempiakin malleja olemassa mitata lukioaikaista osaamista, joka vähän vähemmän rajoittaisi lukio-opiskelua ja paljon vähemmän rajaisi ja pakottaisi liian nuorena tekemään valintoja, plus siinä on se jaksamispuoli myös keskeisenä mukana. Se on yksi esimerkki siitä että mitä voitaisiin tehdä.

Toinen asia tietysti sitten koulutuksen ulkopuolelta minkä olen nostanut esille on näiden sosiaalisen median yritysten yritysvastuu. Eli vastuu siitä minkälaisia vaikutuksia sosiaalisen median alustoilla on: sillä miten ne toimii, algoritmit ym, minkälaisia asioita ne nostaa esille, ohjaa ihmisiä tekemään on aika iso vaikutus, niin kuin tuossa kuvasin, ihmisten hyvinvointiin ja elämään. Mä olen sitä mieltä että meidän pitäisi Euroopan tasolla lainsäädännöllä ruveta rajoittamaan sosiaalisen median toimintaa siltä osin kuin sillä on negatiivisia vaikutuksia esimerkiksi nuorten ihmisten hyvinvointiin.

Tässä pari asiaa sekä koulutuksesta että muuten millä voitaisiin näihin ongelmiin tarttua.

Matleena Pietiläinen [00:12:42]: Kerro vielä lisää tuosta että minkälaisia vaihtoehtoisia malleja olisi ylioppilaskirjoituksille mitata sitä osaamista?

Honkonen [00:12:50]: Nämä ajatukset on syntyneet ja silloin kun mä olin itse Jyväskylässä normaalikoulussa opetusharjoittelua tekemässä. Nämä ei ole mun poliittisen toiminnan aikana syntyneitä ajatuksia. Silloin mulla oli aivan loistavia harjoittelukollegoita, jotka on nykyään opettajina ja tutkijoina, olivat minua paljon lahjakkaampia siinä, niin kyllä, joo, tosiaankin näiden kavereiden kanssa silloin pohdittiin tätä että mikäs tässä lukiossa nyt kiikastaa. Tultiin siihen tulokseen että ylioppilaskirjoitukset rajaa tätä aivan liikaa. Että ruvetaan valmistautumaan, opiskellaan vain niiden kirjoitusten takia. Nykyään sitten sekä lukion oppimäärään että korkeakoulujen valintakokeisiin ja valintajärjestelmään tehdyt uudistukset on ohjanneet siihen että opiskellaan alati vähemmän, suppeampi määrä aineita, keskitytään tiettyihin aineisiin, esimerkiksi pitkään matematiikkaan todella paljon ja se lukion yleissivistys joka on lukiolain määrittämä lukion tehtävä, on mielestäni kärsinyt.

Niitä mallejahan on monenlaisia. Yksi malli on se että tehtäisiin tällainen oppimisportfolio, jota aina sitten kurssin jälkeen täydennettäisiin sen kunkin aineen oppimäärän mukaisesti, montako kurssia on, ja sitten se arvioitaisiin kokonaisuutena lukion päätteeksi. Tämä olisi pedagogisesti omasta mielestäni yksi malli joka olisi paljon parempi kuin se että voit vaikka viikon lukea kirjoituksiin ja that's it. Malleja on, mä en ole ollenkaan paras asiantuntija, enkä todellakaan pysty sanomaan että tämä on paras. On tutkijoita, opettajankouluttajia, opettajankoulutuksen, oppimisen tutkijoita jotka paremmin sen tietää, mutta mun mielestä tätä keskustelua tarvitaan. Eivät nämä asiat ole ikuisia.

Matleena Pietiläinen [00:14:48]: Tuleeko sulle mieleen joitain muita esimerkkejä joita voisit kertoa miten olet halunnut kehittää vastuullisuusasioita poliitikon ja nyt ministerin tehtävässä? Miten olet tässä mielestäsi onnistunut?

Honkonen [00:14:59]: Tässä nyt on tietysti montakin asiaa, joihin voisi tarttua. Päätöksiä menee joka päivä silmieni edestä, ja jotkin on rutiiniasioita, niihin käytetään vähemmän aikaa, joihinkin sitten käytetään vähän enemmän aikaa. Mä nostan yhden asian esiin jonka parissa itse asiassa toimin ennen kuin tulin ministeriksi. Mä olin koko kansanedustaja-ajan Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen jäsen. Euroopan neuvostohan on järjestö joka on itse asiassa Euroopan unionia vanhempi, ja siihen kuuluu 46 jäsenmaata Euroopassa, ja sen tehtävä on edistää ihmisoikeuksien toteutumista, sananvapautta ja demokratiaa Euroopassa. Siellä tehdään tällaisia raportteja, annetaan jäsenmaille suosituksia ja sitten valvotaankin niiden noudattamista. Silloin tein raportin disinformaation ja vihapuheen torjunnasta mediassa. Mä olin sellaisen media-alan komitean puheenjohtaja siellä, ja se oli äärimmäisen mielenkiintoinen harjoitus. Mä tutustuin siihen että kuinka me voidaan hyödyntää yleisradioyhtiöitä Euroopassa valetiedon, valheiden ja väärän tiedon tahallisessa levittämisessä Euroopassa.

Siinä on todella hyviä malleja. Esimerkiksi BBC, jolla on tietysti isoimmat resurssit kaikista näistä Euroopan yleisradioyhtiöistä, niin kävin siellä tutustumassa miten siellä hommia hoidetaan. Tämä on semmoinen tehtävä joka on ollut mulle tosi tärkeä. Me nähtiin esimerkiksi korona-aikana se että kuinka helposti esimerkiksi Suomen ulkopuolelta pystytään väärän tiedon avulla vaikuttamaan suomalaisten asenteisiin ja uskomuksiin heikentäen tahallisesti luottoa Suomen viranomaisiin. Ja nyt kun Venäjä toimii niin kuin toimii, niin riski tällaisellehan on tietysti paljon isompi, ja sen takia meidän pitää olla tosi paljon hereillä siinä että mikä on oikeaa tieteeseen perustuvaa tietoa ja mikä taas ei. Tämä on yksi esimerkki joka mun mielestä vahvasti liittyy tähän vastuullisuusteemaan.

Matleena Pietiläinen [00:17:13]: Kerroit tässä jo näkemyksesi siitä että miten vastuullisuus liittyy koulutukseen ja opetustyöhön, mutta jos tätä asiaa tarkastellaan opettajan näkökulmasta, heidän päivittäisessä työssään, niin mikä on sun näkemys siitä että miten vastuullisuus on mukana jokapäiväisissä työtehtävissä?

Honkonen [00:17:31]: Totta kai opettajalla se on vahvasti mukana. Opettajan tehtävä on todella vastuullista kun olet vastuussa lasten, nuorten ja aikuistenkin opettamisesta ja heidän oppimisestaan. Tietysti mitä vanhempi opetettava on, sitä isompi se oppijan oma vastuu on. Opettajan kasvatuksen yksi tehtävä on oppimistaitojen opettaminen, ja varsinkin kun puhutaan pienistä lapsista ja nuorista, niin ilman kodin tukea sille oppimiselle ja kannustusta ei se opettajakaan siinä ihmeitä voi tehdä, jos kotona se message on se että ihan sama käykö siellä koulussa vai ei. Tällä tavalla mä haluan korostaa että opettaja tarvitsee tuekseen, mitä pienemmistä ihmisistä on kyse, myös niiden lasten huoltajien tukea vahvasti.

Mutta kyllä se on vahvasti läsnä ja se että pystyy kohtaamaan sen oppijan ja kasvatettavan kokonaisuutena, niin se on jokapäiväistä toimintaa, ja opettajankoulutus antaa siihen valmiuksia. Ehkä sen pitäisi antaa vielä enemmän kuin mitä se nykyään antaa, varsinkin nuorten opettajien kanssa kun puhuu niin monihan uupuu siinä työuran alkuvaiheessa, tarvitsee vanhempien, kokeneempien opettajien tukea vahvasti. Kyllä se on vahvaasti siinä läsnä. Tietysti sitten kun tullaan näihin opetuksen sisältöihin, opetussuunnitelmaan, siihen miten näitä erilaisia vastuullisuuksia - ympäristövastuullisuutta, sosiaalista vastuuta, demokratian liittyviä asioita - opetetaan, niin se totta kai tulee sieltä, ja meillä Suomessa valtakunnassa opetussuunnitelmissa nämä on eri koulutusasteilla jo aika hyvin mukanakin. Se on hyvä. Ja tietysti opettajan vastuulla on se että hän huomioi laajasti eri näkökulmat. Tässäkin asiassa opettajaan kohdistuu aika isoja odotuksia, mutta kyllä suomalainen opettajankoulutus hyvät valmiudet siihen antaa.

Matleena Pietiläinen [00:19:48]: Onko tämä vastuullisuus riittävällä tasolla mukana opetussisällöissä?

Honkonen [00:19:51]: Mun täytyy sanoa että en tiedä olenko mä siinä paras asiantuntija. Jos mä jotakin lausun tässä niin ne ovat mutu-ajatuksia, mutta ei tietysti poliitikkoa koskaan estä lausumasta vaikka ei olisikaan niin kauheasti vahvaa pohjatietoa. Aina voi mielipiteitä esittää. Kyllä se on vahvasti läsnä. Jotenkin tätä sosiaalista vastuuta ja yhteiskunnallista ajattelua suomalaisissa opetussuunnitelmissa on aivan liian vähän. Joskus aikanaan kun peruskoulu perustettiin 70-luvulla, niin silloin oli semmoinen oppiaine kuin kansalaistaito, jota ei ole enää. Se on sysätty vähän niin kuin sivulauseena, reunahuomiona yhteiskuntaopin opetukseen ja ehkä jonnekin ympäristötietouden opetukseen. Mun mielestä sellainen aine on tärkeä, koska monessa muussa maassa opetetaan esimerkiksi tätä poliittista vaikuttamista, poliittisesta järjestelmää, sitä miten demokratia toimii, aivan eri tavalla ja paljon enemmän kuin Suomessa. Vaikka Suomi on menestynyt Pisa-tutkimuksissa, vaikka nyt on laskettu viimeisissä tutkimuksissa, niin tosiasia on se että tällaisissa yhteiskunnallisia valmiuksia mittaavissa tutkimuksissa Suomi on ollut Euroopan huonoin, ainakin kymmenkunta vuotta sitten. Se kertoo siitä että ei meillä näitä vastuullisuuden teemoja riittävän hyvin ole opetettu ollenkaan. Mun mielestä sellainen näkökulma tarvittaisiin enemmän.

Matleena Pietiläinen [00:21:34]: Seuraavat eduskuntavaalit lähestyvät. Koetko että ne ovat enemmän uhka vai mahdollisuus tästä vastuullisuuden näkökulmasta, etenkin jos tarkastellaan tiedettä, koulutusta ja opetustyötä?

Honkonen [00:21:45]: Kyllä mun mielestä... ylipäätänsä se mikä on mun mielestä vastuullista poliitikolla, siis se että arvostaa koulutusta, ja jokaisen poliitikon tulee ymmärtää se että Suomessa tarjotaan koulutusta tasa-arvoisesti kaikille, tarjotaan mahdollisuuksia kotitaustasta riippumatta, pääsy aina korkeampaan koulutukseen saakka, niin se on tietenkin kaiken lähtökohta. Jos me leikataan koulutuksesta ja typistetään koulutuksen resursseja, niin kyllä sitten käy köpelösti Suomelle. Mun mielestä aika lailla meidän poliittisella kentällä kyllä nyt ymmärretään että sitä ei ole varaa tehdä, eikä tinkiä näistä koulutuksen ja kasvatuksen resursseista. Toivotaan että vaalikeskustelussa jaetaan yksimielisesti ja yhdenmukaisesti tämä ajatus sitten, koska kyllä se haaste on meillä tosi iso. Kun meillä ikäluokat pienenee Suomessa, työvoima pienenee ja talouskasvusta olisi kuitenkin pidettävä kiinni että pystytään tämä näinkin raskas hyvinvointivaltio rahoittamaan, niin ilman sitä että me nostetaan meidän koulutustasoa, niin kuin sanoin 50 prosenttia ikäluokasta pitäisi korkeakouluttaa, niin ilman sitä ei kyllä Suomi pärjää. Tämä pitäisi kaikkien jakaa. Kyllä mä haluan olla myönteinen ja uskoa että vaalit on siihen mahdollisuus että tästäkin taas puhuttaisiin muiden niin sanottujen kovien teemojen, niin kuin puolustuspolitiikan, joka ihan aiheellisesti on nyt ollut vahvasti esillä, niin sen ohella.

Matleena Pietiläinen [00:23:25]: Mitä odotuksia sinulla on seuraavalle vaalikaudelle?

Honkonen [00:23:27]: Koulutustason nostoa pitäisi pystyä jatkamaan, niin kuin tuossa olen jo monta kertaa lausahtanutkin. Se on ihan välttämätön asia. Mä odotan että koulutuksen ja tieteen resursseista pidetään huolta. Mä odotan erityisesti - tämä on ollut viime viikkojen teema sen jälkeen kun mä kävin siellä Intiassa - siellä on valtava kiinnostus suomalaiseen koulutukseen ja tutkimukseen, niin mun mielestä meillä olisi todella isoja vientimahdollisuuksia myös tälle meidän koulutukselle ja siinä ei olla vielä onnistuttu. Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pitäisi siinä toimia yhdessä eikä erikseen, jos oikeasti meinataan jonkin Intian kaltaiseen jättivaltioon meidän koulutusta viedä. Sillä voitaisiin saada lisää resursseja meidän koulutusjärjestelmään, tällä ihan reilulla koulutusviennillä ja kaupankäynnillä siinä.

Mä odotan että me pystytään ratkaisemaan nämä syrjäytymiskehitykseen liittyvät asiat. Pisa-tutkimukset on heikentyneet ja sen käsityksen mukaan minkä olen tutkijoiden näkemyksiä lukeneena niin Pisa-tutkimustulosten heikentyminen johtuu siitä että Suomi on pärjännyt aikaisemmin hyvin sen takia kun porukka on ollut oppimistuloksiltaan maailman heikommista porukoista paras. Ja nyt se porukka on romahtanut, ja tämä kertoo tosi huonoa vielä kun katsotaan tällaisia orastavia jengiytymiskehityksiä sun muita mitä me nähdään sitten täällä pääkaupunkiseudulla. Nuorten syrjäytymisestä, luottamuksesta yhteiskuntaan on tosi huolestuttavia viestejä. Näihin pitää pystyä ensi vaalikaudella tarttumaan ja kääntämään suunta. Se että kaikki oikeasti saavat riittävät perustaidot ja saavat toisen asteen koulutuksen vähintään, niin siihen pitää pystyä kyllä oikeasti tarttumaan ja korjaamaan se ongelma. Mä näen että se uhkaa ehkä eniten suomalaista yhteiskuntaa tällä hetkellä.

Matleena Pietiläinen [00:25:23]: Vaihdetaan hetkeksi vapaalle. Miten vastuullisuus liittyy kulttuurialaan?

Honkonen [00:25:29]: Vahvasti. Kulttuuriala, taide on tietysti ihan keskeinen tapa tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun ja näkyville näitä vastuullisuuden ongelmia ja epäkohtia. Taide on ihmisten ja kansan tapa ilmaista ja käsitellä tiettyjä asioita. Monet taiteilijat tuo hienosti näitä kysymyksiä esille eri tavoin. Siitä on monia esimerkkejä ihan kuvataiteessa, valokuvataiteessa, veistotaiteessa, teatterissa, elokuvissa, musiikissa. Eri taiteenlajeissa todella monin tavoin käsitellään näitä juttuja. Se on keskeistä. Sitten tietenkin se vastuullisuus, näiden periaatteiden kunnioittaminen myös siellä taiteen tekemisessä on iso juttu.

Yksi teema mitä olen tässä vienyt eteenpäin on häirintäasiat, esimerkiksi seksuaaliseen häirintään, syrjintään liittyvät asiat, jotka ovat nyt taidealalla nousseet pintaan. Olen järjestänyt tästä tällaisia keskusteluita, joihin on kutsuttu kaikki keskeiset taidealan järjestöt, ja on käyty läpi että minkälaisia eri menetelmiä heillä on esimerkiksi torjua tätä seksuaalista häirintää ja puuttua tällaisiin tapauksiin kun niitä ilmenee. Aina epäkohtia pulpahtaa sieltä täältä esiin. Niitä käsitellään julkisuudessa, ja sitten kun siihen riittävän kovasti puhutaan, niin sitten ne toimintatavat poistuu ja tervehtyy. Tämä on yksi esimerkki siitä vastuullisuudesta tässä taide- ja kulttuurialalla.

Matleena Pietiläinen [00:27:20]: Onnistuttiinko pandemian aikana tukemaan kulttuurialan toimijoita riittävän tasapuolisesti vastuullisuuden näkökulmasta?

Honkonen [00:27:27]: Mä sanoisin... tästä on ollut paljon keskustelua viime aikoina. Sanoisin, että sellainen tilanne kuin se oli kun korona tuli päälle... mehän ei tiedetty yhtään minkälainen rutto se on. Mehän ei yhtään tiedetty että, jos puhutaan vähän karkeasti, niin että onko se normaali influenssapandemia joka ei ole juurikaan ainakaan terveelle työikäiselle ihmiselle vaarallinen, vai onko se sellainen johon kuolee joka kymmenes suomalainen?

Nämä skenaariot oli pöydällä poliittisilla päättäjillä. Ei tiedetty yhtään että miten tässä käy. Tietyissä maissa maailmassa, joissa ei asuta ihan niin harvassa - meitä suojeli paljon tämä harva asutus ja sosiaalinen distanssi, se että meille kolmen metrin etäisyyden pitäminen toisiin ihmisiin ei tuota mitään vaikeuksia, päinvastoin, se on ihan normi Suomessa - niin tämä suojasi meitä valtavasti verrattuna Italiaan jossa esimerkiksi koronan alkuvaiheessa kuoli ihan valtavasti porukkaa johtuen laajasta tupakoinnista ja joistain muista syistä ilmeisesti. Niin se meitä suojasi.

Tätä taustaa vasten, kun meillä on uusi kulkutauti josta me ei tiedetä yhtään että minkälaiset vaikutukset sillä on yhteiskuntaan, niin mä sanoisin että siihen peilaten että minkälaisissa oloissa me niitä päätöksiä tehtiin, niin kyllä me pystyttiin kulttuurialaa auttamaan. Puoli miljardia pantiin kulttuurialalle rahaa, yritettiin auttaa sen kovimman yli, ja kyllä mä olen nyt saanut kiitosta. Tässä kun se pahin shokki on mennyt ohi, niin nyt alkaa tulemaan sitä kiitosta: kiitos kun valtio auttoi ja pelasti meidät. Mutta rehellistä on tietysti sanoa sekin että on myös porukoita jotka edelleenkin kärsii voimakkaasti siitä. Ihmiset eivät ole palanneet vielä kulttuuriin pariin. Yleisöt ei oo vielä ollenkaan sillä tasolla mitä ne oli ennen koronaa. Tästä ala kärsii edelleen. Tulot on vähentyneet. Mutta kyllä se porukka joka pahiten on kärsinyt on taidealan freelancerit. Eli he, joilla ei ole vakituista työtä ja jotka toimii jollakin tavalla marginaalissa ja on hyvin pienistä puroista sen elantonsa koostaneet, niin kyllä he ovat todella isoissa vaikeuksissa edelleen koronan jälkeen. Mutta kokonaisuudessa jos katsotaan isolla pensselillä, niin kyllä onnistuttiin kulttuurialaa kohtuullisen hyvin auttamaan pahimman yli.

Matleena Pietiläinen [00:29:58]: Edelleen tässä isossa kuvassa, niin oltaisiinko jotain voitu kuitenkin tehdä paremmin?

Honkonen [00:30:03]: Tämä on tietysti semmoinen... jos näitä freelancereita olisi jollakin tavalla voitu auttaa. Ongelma vain on ehkä se, että normaaliaikanakin heidän toimeentulonsa on todella niukkaa ja olematonta. Monet tukeutuu heistä siihen infraan, jonka kulttuurin ja taiteen instituutiot, esimerkiksi laitosteatterit, orkesterit, erilaiset valtion rahoitusta kiinteästi saavat instituutiot, he saavat elantonsa niiden vaiheilla. He eivät ole vakituisessa työssä. Sitten keikkoja muusikot silloin tällöin ja välillä opettavat, tuntiopettajia.

Tämä kenttä on niin hajanainen, niin heidän toimeentulonsa järjestäminen vaatii sosiaaliturvajärjestelmän isoa uudistusta ihan normaalioloissakin, ja jonkinnäköistä joko osuuskuntapohjalta järjestettäviä tai muulta pohjalta järjestettäviä tällaisia aivan uudenlaisia taiteen tekemisen rahoitusjärjestelmiä, joihin pitäisi seuraavalla vaalikaudella mun mielestä rohkeasti tarttua.

Matleena Pietiläinen [00:31:12]: Itsekin tutkimusta teen, niin mua kiinnostaisi tietää että mikä on sun näkemyksen mukaan tieteen ja tutkimuksen merkitys vastuullisuusasioiden ja kestävän kehityksen edistämiseksi ja sitten myös ilmastonmuutokseen vastaamiseksi.

Honkonen [00:31:28]: Se on tietenkin aivan keskeinen tiedon tuottajana ja niiden ratkaisujen tuottajana. Se on aivan keskiössä, ja se että miten me mahdollistetaan suomalaisille tutkijoille ja tieteen tekijöille mahdollisimman hyvät edellytykset tehdä yhteiskuntaa eri saroilla eteenpäin vievää tutkimusta, niin se on ihan keskeistä. Mun mielestä siinä ei olla menty meidän tiede- ja tutkimuspolitiikassa ihan oikeaan suuntaan viime vuosina ajatellen sen perustutkimuksen vahvistamista. Tiedän että tutkijoilla menee rahoituksen hakemiseen ynnä muuhun aika paljon aikaa, ja se on mun mielestä keskeinen ongelma tässä meidän hommassa meidän tiedekenttää ajatellen.

Totta kai rahoituksen pitää olla kilpailullista, mä en missään nimessä sano sitä. Kyllä pitää rahoituksen hakemisessa olla kilpailua ja tieteessäkin on tieteen korkeatasoisuuden vaalimiseksi, mutta se että kuinka paljon siihen kilpailuun menee sitä aikaa, niin se käsitys minkä olen saanut tutkijalta on kyllä aika kohtuuton, varsinkin tietyillä aloilla. Perustutkimukseen, joka on kaiken lähtökohta, niin sitä kyllä haittaa. Tässä tieteessä ja tutkimuksessa tietysti on monia näkökulmia. Vaikka nostan eilisen eduskunnan kyselytunnilta keskustelun, kun siellä keskusteltiin siitä kuinka paha asia tuulivoima nyt sitten Suomelle kun ne tuulivoimapropellien lavat jäätyy. Keskusteltiin tämmöisestä asiasta, oli aika pöljä keskustelu nyt tässä sanottuna, niin siinä keskustelussa ei ollenkaan tullut esille se että miten tieteen ja tutkimuksen keinoin voidaan ja koko ajan kehitetään keinoja siihen, että kun meillä on uusiutuvaa energiaa, esimerkiksi tuulta ja aurinkoa, joka on hyvin vaihtelevaa - esimerkiksi tällä hetkellä viime päivinä on ollut niin tyyntä Suomessa että tuulisähköä ei juurikaan tehty - niin koko ajan esimerkiksi Lappeenrannan yliopistossa ja monissa muissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa kehitetään ratkaisuja sähkön varastointiin. Siinä vaiheessa kun maailmalla breikkaa täm ä sähkön varastointi ja löydetään materiaalit - uudet akkuteknologiat, uudet keinot, power-to-gas, eli se miten sähköllä tehdään metaania ja sitä ajetaan generaattorehin sitten ja tehdään sähköä silloin kun ei tuule - sitten kun tämä breikkaa, niin sittenhän meiltä ongelma poistuu. Mutta ei, siellä keskusteltiin vain siitä että kuinka... keskusteltiin vain ongelmasta eikä ratkaisusta, joka on valitettavasti politiikassa aika yleistä. Tiede ja tutkimus nimenomaan kehittää niitä ratkaisuja.

Matleena Pietiläinen [00:34:19]: Olette tiede- ja kulttuuriministerin tehtävässä kiertänyt eri puolilla Suomea tapaamassa opettajia, opettajaksi opiskelevia ja muuta opetusalan henkilöstöä, niin mikä on näiden tapaamisten tarkoitus? Kerrotko tästä vähän lisää-

Honkonen [00:34:32]: Joo. Tapaamisten tarkoitus on se että kerätään tietoa ja opetusalalla työskentelevien ihmisten kokemuksia siitä mikä siellä opetusalalla on se tämänhetkinen tilanne: mitkä on ajankohtaiset haasteet ihan alan kannalta, mutta ennen kaikkea sen opettajan oman osaamisen ja työssä jaksamiseen kannalta. Sen tarkoitus oli ihan tällainen kuulemiskiertue, ettei se pelkästään tuolla OKM:ssä Meritullinkadulla se viisaus asu, vaan kyllä ihan tavalliset opettajat tietää että mikä kiikastaa ja mitä toiveita ja haluja heillä on sitä omaa työtä ja osaamista kehittää.

Matleena Pietiläinen [00:35:18]: Onko siellä noussut esiin nämä vastuullisuuskysymykset?

Honkonen [00:35:20]: No joo, jonkin verran kyllä, nimenomaan näistä sosiaalisista näkökulmista mitä tuossa nostin esille. Opettajat on hyvin vastuuntuntoista porukkaa ja suhtautuvat todella isolla motivaatiolla ja sitoutumisella siihen omaan työhönsä. Sen takia jos sitä opettajan työtä ei voi kunnolla tehdä, esimerkiksi siitä johtuen että on vaikka työrauhaongelmia luokassa, ei ole riittäviä erityisopetuksen resursseja joilla voitaisiin sitten pärjätä oppilaiden kanssa joilla on normaalia vaativampia haasteita, niin he kokevat sen todella raskaana ja uupuvat. Eli kyllä esimerkiksi tämä teema on tullut esille.

Matleena Pietiläinen [00:36:10]: Vastuullisuus on liitetty viime vuosina yhä tiiviimmin osaksi opetussuunnitelmia ja koulutussisältöjä, ja yhtenä isona syynä varmasti se että vastuullisuusosaamista odotetaan ja edellytetään yhä laajemmin tulevaisuuden työelämässä. Onko meillä Suomessa riittävästi vastuullisuusosaamista tällä hetkellä ja toisaalta miten tähän kasvavaan osaamistarpeisiin voidaan vastata?

Honkonen [00:36:35]: No ei sitä ehkä vielä tarpeeksi ole. Tiedostavuutta kyllä on, mutta ei sitä ehkä vielä tarpeeksi ole. Kyllä mä uskon että koulutuksen ja osaamisen keinoin siihen voitaisiin parhaiten vaikuttaa. Että kytketään sitä osaksi eri alojen perustutkintoja entistä enemmän.

Matleena Pietiläinen [00:36:54]: Mä kysyinkin itse asiassa tämän saman kysymyksen taannoiselta vieraalta, mutta toivoisin näkökulmaa tähän myös sinulta: eli kun tiedetään nämä meneillä olevat haasteet ja epävarmat ajat, niin silloin korostuu koulutus ja oppimisen tärkeys, kuten tässä itsekin olet nostanut esiin vahvasti. Pystymme turvaamaan hyvän opettajan toimintaedellytykset ja koulutuksen laadun myös tällaisina haastavina aikoina ja tulevaisuudessa?

Honkonen [00:37:23]: Ei ilman riittäviä resursseja pystytä turvaamaan. eli kyllä siitä koulutuksen rahoituksesta ja rahoitustasosta pitää huolehtia ja siitä että päättäjät huolehtii siitä kokonaisvastuullisuudesta kun he tekevät päätöksiä. Pitää muistaa se että... jos puhutaan nyt peruskoulusta ja sen ongelmista, niin mehän politiikot ollaan ajateltu että peruskoulu ratkaisee kaikki ongelmat. Kun kaadetaan sille tehtäviä, niin sillä pystytään ratkaisemaan kaikki lapsia ja nuoria koskevat ongelmat. Näinhän se ei suinkaan mene. Opettajilla on aika paljon sellaista työtä joka on pois heidän opetustyöstään ja sen suunnittelusta. Tämäkin näkökulma on hyvä muistaa, että mitä varten koulu on. Mitkä on ne perusasiat mitä varten koulu on: opitaan lukemaan, laskemaan, muut perustaidot. Opitaan olemaan ryhmässä ihmisiksi, ihan perus sosiaaliset taidot. Nämä pitäisi nostaa uudelleen keskiöön.

Me ollaan nyt lisätty koulunuorisotyön rahoitusta, eli ajatus on se että kouluun saataisiin nuorisotyöntekijä, joka jakaisi kasvatusvastuuta, että olisi turvallisia aikuisia lapsille lisä. Se ikään kuin mahdollistaa sen kasvatuskumppanuuden siellä koulussa nuorisotyön laadukkain menetelmin, ja opettaja voisi sitten paremmin keskittyä siihen opetustyön. Minusta tässä on hyvä malli, jota pitäisi lisätä ajatellen taas lasta ja nuorta kokonaisuutena.

Matleena Pietiläinen [00:39:00]: Hypätään lopuksi tähän työelämän vastuullisuuden teemaan. Millaisia ajatuksia vastuullisuus suomalaisessa työelämässä herättää sinussa?

Honkonen [00:39:10]: Kyllähän vastuullisuus on tärkeä työelämätaito monillakin eri tavoilla. Totta kai se edellyttää hyvää johtamista. Eli työyhteisössä se vastuullisuus lähtee siitä hyvästä johtamisesta, mutta myös hyvistä työntekijätaidoista. Että kyllä ne kokemukset mitä kuulee monilta työnantajilta nykyään ja esimiehiltä, niin voi sanoa että se ei ole pelkästään aina siitä esimiestä kiinni, vaan kyllä sellaista sitoutumista työhön ja vastuunkantoa siitä omasta osasta, että hoitaa oman osansa kunnolla, niin se on perustaito joka tuntuu välillä vähän nykyään olevan monilla hukassa.

Mä ymmärrän sen ja on aivan oikein että elämässä on muitakin arvoja kuin työ ja nykyään ehkä omalla ikäpolvella muut asiat kuin työ on se elämän tärkein sisältö ja merkitys. Täytyy sanoa että politiikassa ei kyllä jää muulle elämälle paljon aikaa, mutta se onkin oma valinta että mihin kukin hakeutuu. Mutta silti pitäisi muistaa se että itse kukin kantaa vastuuta sillä omalla panoksellaan myös työyhteisöstä. Mun mielestä se on sellainen tärkeä näkökulma.

Jos ajatellaan yrityksiä ja yritystoimintaa, niin kyllähän tämä sosiaalisen median aikakausi on semmoinen että jos jokin yritys... käytetään tällaista kansankielistä ilmausta kuin perseilee, niin kyllähän se aika äkkiä leviää tietoisuuteen somen kautta. Mä luulen että tämä on niitä somen hyviä puolia, kun vain on oikeaa tietoa, että ei levitetä väärää tietoa, sekin leviää pikkaisen joskus kohtuuttomasti ja joitakin ihmisiä pistetään niin sanotusti somen hirttolavalle kuvaannollisesti ihan väärin perusteinkin, ja sillä saattaa olla pahojakin vaikutuksia. Mutta yrityksien vastuullisuutta varmasti tämä sosiaalisen median aikakausi on kasvattanut, koska ne laiminlyönnit joissakin asioissa kyllä aika nopeesti menee julkisuuteen.

Matleena Pietiläinen [00:41:15]: Mikä on politiikan ja päätöksenteon rooli työelämän vastuullisuuden kehittämisessä ja edistämisessä?

Honkonen [00:41:21]: Lainsäädäntö luo ne reunaehdot vastuullisuudelle - työntekijöiden tasapuoliselle kohtelulle, tasa-arvolle työelämässä - monilla aloilla jotka on hyvin tämmöisiä hienosti sanottuna vahvan regulaation aloja, eli sellaisia joissa lainsäädäntö ohjaa sitä toimintaa todella paljon, niin siellä tietysti vielä enemmän se lainsäädäntö sitä ohjaa. Mutta poliitikkojen pitäisi aina muistaa se, että vaikka tuolla sote-sektorilla sen hyvässä tarkoituksessa tehdyn lainsäädännön ei pitäisi ohjata sitä toimintaa sellaiseen suuntaan, että sitä ei voida tehdä järkevästi lainsäädännöstä johtuen. Nykyään vaikka näissä, sanotaan nyt suoraan hoitajamitoituksen soveltamisessa esimerkiksi, tapahtuu sitä että ei voida järkevästi sitä työtä järjestää ja näistä tästä päästä eroon kyllä. Että kyllä politiikalla on iso merkitys siinä, mutta kyllä mä itse omassa ajattelussa, ideologiassa lähden siitä että lainsäädännön pitää olla mahdollistaja ja ohjaava tekijä, joka antaa sen vastuu kuitenkin siitä vastuullisuudesta sille työnantajalle itselleen.

Matleena Pietiläinen [00:42:30]: Mitä haluaisit sanoa suomalaisille nuorille ja työelämässä oleville vastuullisuuteen liittyen?

Honkonen [00:42:36]: Ehkä sen että se on jokapäiväistä toimintaa. Vastuullisuus on arjessa mukana omissa valinnoissa, jokapäiväisissä ratkaisuissa. Ihminen ei ole myöskään erehtymätön eikä täydellinen, vaan ihminen tekee virheitä. Siinä pitää itselle olla armollinen, ja ihminen oppii joka päivä ja kyky oppia, kehittyä omassa elämässä niin kuin myös työtehtävissä on keskeinen osa sitä vastuullisen toiminnan kehittämistä. Se että se on mukana kaikessa toiminnassa ja reflektoi, niin siitä se lähtee.

Matleena Pietiläinen [00:43:12]: Viimeinen kysymys on ollut tapana ottaa vähän kevyemmin, eli lopuksi tähän jokin vinkki kuulijoille, että mitä jokainen meistä voisi omassa arjessa tehdä vastuullisuusasioiden huomioimiseksi?

Honkonen [00:43:23]: Kyllä ehkä se ajankohtaisin juttu on se että säästäkää sähköä. Se on meidän suomalaisten yhteinen ponnistus tänä talvena, toivon mukaan ei sen pidempään. Kun tuo Venäjän sota lopetti... jouduttiin lopettamaan sähkön tuonti Venäjältä, Samaan aikaan Euroopan sähkömarkkinoilla on isoja ongelmia, tuotantokapasiteettia on pois, niin sen johdosta Suomessa sähkön hinta on voimakkaasti noussut, ja on uhkana että meille tulee sähköpula jos Olkiluodon kolmas ydinreaktori ei käynnisty. Se mitä me jokainen ollaan jo tehty hienosti ja voidaan itse tehdä, niin säästetään sähköä ja ajatellaan siinä myös muita. Mitä enemmän me tässä kohtaa käytetään sähköä sellaiseen mikä ei ole välttämätöntä, niin sitä kalliimpaa se sähkö on myös meille kaikille. Eli tähän voidaan kyllä jokainen ihan itse vaikuttaa, ja itsekin aion siihen kyllä vaikuttaa käyttämällä kotona puulämmitystä mahdollisimman paljon.

Matleena Pietiläinen [00:44:23]: Samat sanat. Suuret kiitokset, Petri, vierailusta, ja kaikkea parasta tulevaan.