Vastuullisuuspodcast, jakso 3: Vieraana Antti Liimatainen, Eversheds Sutherland

Podcast-jakson tekstivastine

[Matleena Pietiläinen:] Vastuullisuudesta on tullut merkittävä tekijä myös yrityskauppojen toimialalla.
Esimerkiksi erilaiset ESG-analyysit ovat nykypäivänä ihan peruskauraa osana yritysanalyyseja. Yrityskaupan osapuolten onkin huomioitava eri vastuullisuustekijät osto- ja myyntiprosessien aikana.
Lähdetään ottamaan tarkemmin selvää, mitä vastuullisuus yrityskaupoissa käytännössä tarkoittaa. Aiheesta on kanssani keskustelemassa yrityskauppojen asiantuntija Antti Liimatainen. Antti työskentelee senior advisorina Evershed Sutherland -asianajotoimistossa. Kysytäänpä Antilta myös sitä, ovatko vastuulliset yritykset halutumpia kohteita yritysmarkkinoilla ja miten yritysten vastuullisuutta arvioidaan käytännössä. Tervetuloa, Antti!

[Antti Liimatainen:] Kiitos paljon, kiitos kutsusta myös. Tosi mukava olla täällä.

[Matleena Pietiläinen:] Kiva, että ehdit paikalle.
Aloitetaanko sillä, että esittelet podin kuulijoille itsesi?

[Antti Liimatainen:] Sopii oikein hyvin. Tosiaan alkujaan Jyväskylästä lähtöisin, opiskellut myös Jyväskylän yliopistossa laskentatoimen ekonomiksi, aloittanut opinnot 2005 ja sitten jossain kohdassa valmistunut. Opiskeluaika meni työelämässä sinänsä vähän lomittain.
Se oli opintopolku. Sieltä sitten analyytikon tehtäviin jossain kohdassa ja muutamien kokemusvuosien jälkeen sitten liiketoimintajohtajaksi pienempään niin sanottuun MNE-putiikkiin eli taloon, jossa tehdään kauppoja.
Sitten kaksi ja puoli vuotta tässä nykyisessä pestissä tuolla Helsingissä hoitanut näitä kauppoja.

[Matleena Pietiläinen:] Kyllä. Minkälainen sinun toimenkuvasi tänä päivänä on? Avaatko vähän tarkemmin.

[Antti Liimatainen:] Tällä hetkellä tietysti oma liiketoimintavastuu, oma liiketoiminta-alue siinä, tulosvastuu, oma tiimi. Tällä hetkellä analyytikkojen kanssa viikoittain käydään hankkeita läpi, päivittäin jopa.
Puhutaan aika kattavastakin kannasta: minulla on tällä hetkellä tänä vuonna tähän mennessä ollut 18 "closingia", mikä on aika paljon. Tällä hetkellä kauppoja syntyy enemmän kuin koskaan.
Kauppa, "deal value" on tällä hetkellä globaalisti enemmän kuin ikinä, eli tosi vilkasta aikaa kauppojen puolella tehdään. Tavallinen työviikko oikeastaan koostuu jatkuvista Teams-neuvotteluista tällä hetkellä. Ennen kuin tulin tähän, laskin ihan huvikseni, montako Teamsia tällä viikolla on, niin 48 kappaletta Teamseja on tälle viikolle lätkäisty. Valtaosa onneksi alkaa olla takanapäin, mutta vielä on paljon matkaa, ennen kuin joulunviettoon päästään.

[Matleena Pietiläinen:] Kyllä. Minä en ehkä ihan noihin lukemiin pääse, mutta aika paljon niitä omassakin kalenterissa kyllä on.
Luuletko, että osaltaan tämä korona on vaikuttanut tähän tilanteeseen, joka nyt on?

[Antti Liimatainen:] Joo, monellakin tavalla. Tosi hyvä kysymys ehkä lähteäkin sieltä, mitä tapahtui maaliskuussa 2020. Sehän oli aikamoinen shokki.
Puoli vuotta [olin] ollut tässä uudessa tehtävässä. Olimme saaneet hommia käyntiin, kun puhtaalta pöydältä lähdimme siinä kohdassa liikkeelle, ja yhtäkkiä kaupankäynti loppui kuin seinään.
Mitään ei oikeastaan tapahtunut, jotain pientä hassua, ja maaliskuun puolestavälistä vappuun totta puhuen kävi mielessä, että mitähän tässä alkaisin isona tekemään. Semmoinen vakavuusaste siinä oli tunnelmassa. Soittelin sitten kollegan toimistolle tuolla Esplanadilla Helsingissä, ja missään muuallakaan ei tapahtunut mitään. Tämmöinen yleinen havainto, että maailma odottaa ja pidättää hengitystä, mihin suuntaan mennään. Vapun jälkeen, kevään 2020 jälkeen voidaan sanoa, että kiihtyvällä tahdilla olemme saaneet juosta ja tehdä kauppoja. Miksi niitä on sitten syntynyt?
Tuli semmoinen pääomabuusti, tietysti pääomasijoittajilla paljon pääomia, ja elvytys toimi tosi tehokkaasti. Se oli yksi selittävä tekijä siinä kohdassa. Sitten toinen juttu oli, että covidin alku sai vakiintuneitakin sukuyhtiötä miettimään, että hetkinen, pitäisikö nyt tehdä kauppaa ja olisiko nyt oikeasti hyvä hetki kuitenkin tehdä "exit". Osinkotuotto ei välttämättä täällä vuodesta toiseen olekaan. Pitäisikö tehdä jokin liike? Tällaisia kauppoja on nähty yllättävän paljon.
Se näkyi välittömästi silloin kesällä 2020, minkälaisia yhteydenottoja tuli ja keskusteluja pääsi käyntiin. Kolmas vauhti, niin voin sanoa, että 18 kauppaa ei ole mahdollista tehdä tavallisena aikana. Jos covidia ei olisi tullut, niin se ei olisi mitenkään mahdollista.
Eihän 50 neuvottelua viikossa pystytä hoitamaan, sessiota, jos ne olisivat kaikki livenä. Tämä Teams-aika on lyhentänyt, tiivistänyt kaupantekosykliä. Meillä on kokemuksia tältä syksyltä, että siitä, kun on lähdetty liikkeelle, ensimmäinen tapaaminen omistajien kanssa, kun lähdetään miettimään, mistä mihin tämä kohde ehkä päätyy, niin 14 viikkoa, niin yhtiö on myyty. Se on Teams-aikana mahdollista.
Jos sitten olisi niitä velvoitteita niin kuin vanhassa maailmassa, että kuuluu ikään kuin siihen kaupantekotapaan, että tavataan ja keskustellaan ja vahvistetaan luottamusta, niin nyt ihmiset ovat oppineet tekemään sen saman Teamsissa.
Luottamus voidaan saavuttaa Teamsissa. Se on kyllä opittu tässä.

[Matleena Pietiläinen:] Okei, mielenkiintoista.
Mikä on kuukausitasolla teidän kauppojenne määrä? Onko jotain tämmöistä keskiarvoa?

[Antti Liimatainen:] Tietysti nämä olivat omia henkilökohtaisia lukuja, mutta meidän toimistomme volyymissa tänä vuonna on 40 kauppaa tehty. Kyllähän sitä melkein joka viikko, jos lomat jäävät pois, kauppa siellä tapahtuu.

[Matleena Pietiläinen:] Nyt eletään joulukuuta. Onko tullut tässä kuussa jo kauppoja?

[Antti Liimatainen:] On tullut tässä kuussa kauppoja, ja vielä kolme ennen jouluaattoa on tässä tiedossa.

[Matleena Pietiläinen:] Hienoa. Jos mennään tähän vastuullisuusteemaan, niin mitä työelämän vastuullisuus sinulle merkitsee ja mitä se toisaalta merkitsee tällä yrityskauppojen toimialalla?

[Antti Liimatainen:] Siinä on monta ulottuvuutta ja laaja kysymys. Jos jostain lähdetään, ensin henkilökohtainen vinkkeli, niin kyllä minä koen sen omassa työelämässä ja työntekijänä ja johtajana, että paljon mielekkäämpää on olla töissä semmoisessa yhteisössä, joka toimii vastuullisesti.
Se on jo iso assetti siinä mielessä, ja se on välttämätöntä, mitä voidaan edellyttää, ehkä olla jonkinlaisessa kuplassakin, mutta eihän se ole itsestäänselvää. Ehkä tässä myöhemmin haastattelun aika siihenkin päästään. Se on ykkösjuttu.
Sitten, miten se näyttäytyy omassa työelämässä ja ehkä ennen kaikkea, kun pohditaan asiakkaiden kanssa, miten saadaan sitä myyntikuntoa vahvistettua, tai ostajien puolelta taas sitten mietitään niitä uhkakuvia, niin kyllähän tullaan kilpailukykyyn ennen kaikkea, ja ESG liittyy siihen. No, sitten mitä mediassa ja kaikenlaisissa blogiteksteissä tällä hetkellä lukee, niin – sinänsä en ketään moiti – aika usein nousee tämmöinen "statement", että ESG on uusi kilpailuetu.

[Matleena Pietiläinen:] Avaatko vielä kuulijoille tämän ESG:n, jos se ei ole tuttu.

[Antti Liimatainen:] ESG:ssä sinänsä viime kädessä, jos pitää suomentaa, mitä sen otsikon alle menee, puhutaan vastuullisuusasioista: kuinka yhtiö ja ihmiset siellä yhtiössä toimivat vastuullisesti ja kattavasti.
Se on ehkä se oikeaoppinen suomennos siitä minun mielestäni.

[Matleena Pietiläinen:] Kyllä, eli ympäristö ja tämmöinen yhteiskunnallinen vastuu ja hallinnollinen vastuu.

[Antti Liimatainen:] Juuri näin. Tällä hetkellä aika monikin yhtiö, ja blogiteksteissä kuullaan sellaisia väittämiä, että tämä ESG eli vastuullisuus on yhtiölle uusi kilpailuetu. Minä väitän vähän toisin. Olen oman työni kautta jäsentänyt, ja ehkä koen itseni tämmöiseksi humaaniksi kapitalistiksi siinä mielessä, että lähtökohtana on, että yhtiöiden pitää toimia vastuullisesti.
Asia ei tietysti aina mene sillä tavalla, mutta miten kilpailuetu ja kilpailukyky liittyy tähän vastuullisuuteen, niin akateeminen maailma minun käsittääkseni tunnistaa kolme kilpailuetutekijää, joista yksi on teknologia, eli yhtiöllä on jonkinlaista kilpailukykyä sen suhteen, että he ovat keksineet vaikkapa jonkin innovaation ja siellä on teknologista kilpailukykyä sitä kautta.
Sitten voisi olla vaikkapa kustannusjohtajuus, eli olisi jokin kustannusetu; saadaan vaikkapa edullisesti ostettua työvoimaa jostain tai hankittu jotain muuta siihen liiketoimintaan sillä tavalla, että ollaan kilpailukykyisiä.
Kolmas tapa: ollaan tosi hyviä asiakkuuksien johtamisessa ja sillä tavalla saadaan kilpailtua. Tämä ESG ei sinänsä ole minun mielestäni neljäs kilpailukykytekijä tai kilpailuetu, vaan se liittyy näihin kaikkiin muihin.
Jos simppeleitä malleja pitäisi antaa, niin ennen kaikkea minä näen nämä kolme laatikkoa aika usein liiketoiminnassa, että selvä juttu, mikä valitaan, vai halutaanko painia kaikkien kanssa. Vaikkapa tämä kustannuskilpailukykyetu, se ESG on ikään kuin minun maailmassani, minun silmissäni, minä näen sen semmoisena suojana siinä päällä, eli yhtiö ei voi hakea lyhytjänteisesti kustannusetuja vaikkapa työntekijöiden selkänahasta hankkimalla jostain epäeettisesti joitain asioita, tekemällä asioita luonnon kustannuksella tai jotain muuta. Yhtiön sisällähän tehdään päätöksentekoa tosi – miten sen sanoisin –, väsymättömästi etsitään kilpailuetuja, kustannussäästöjä, mutta se ei voi tapahtua vastuullisuuden kustannuksella, ja se on suoja.
ESG vahvistaa näitä kaikkia kolmea kilpailuetua, -tekijää, jotka yhtiöllä kulloinkin ovat käytössä, jotka se on valinnut. Se liittyy olennaisesti siihen.

[Matleena Pietiläinen:] Jos avaat vielä vähän tätä yrityskauppaprosessia, minkälaisia vaiheita se pitää pääpiirteissään sisällään.

[Antti Liimatainen:] Jos lähdetään myyjän näkökulmasta, niin useinhan se lähtee tietysti sieltä omistajan tahdosta: mikä [on] omistajan tahtotila ja mitä tavoitteita omistajalla mahdollisesti on. Sen jälkeen aletaan yleensä keskustella neuvoantajien kanssa. Neuvonantajia voi olla useammanlaisia, ja usein käytetäänkin monia neuvonantajia. Usein ei ole sillä tavalla, että yksi neuvonantaja hallitsee kaikki osa-alueet, vaan siinä on hyvin monentyyppisiä: taloudellista, kaupallista, asianajaja.
Oleellista siinä heti alkuvaiheen jälkeen on alkaa valmistautua siihen kaupankäyntiin jollain lailla. Isossa kuvassa puhutaan tällaisesta sanasta, jota ei ole oikein pystytty suomentamaan: "exit readiness" eli 'exit-valmius'.
ESG:kin, jota äsken sivuttiin, aika vahvasti liittyy siihen. Se on pitkäjänteistä, ei mitään pikavoittojen hakemista tai lyhytaikaista meikkausta vaan pitkäjänteistä.
Vastuullisesti haetaan kehityssuuntaa sille yhtiölle, vahvistetaan tiettyjä alueita, jotta kohde olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa, mahdollisimman ennakoitavasti jatkuvuus taattu ostajalle myös kaupan jälkeen. Sehän vaikuttaa siihen kauppahintaan. Tämä pitkän aikavälin valmius tietysti olisi optimitilanteessa, että yhtiö/omistaja hyvissä ajoin lähtisi siihen, koska lyhyessä ajassa tällaista ei saada missään tapauksessa.
Sitten, mitä siinä, kun ollaan lähempänä kauppaa, niin "transaction readiness" on semmoinen sana, joka aika usein tulee meillä vastaan. Sitten aletaan koota tiettyjä aineistoja, dokumentteja, kasata kohdetta myyntikuntoon, että kohta voidaan päästää ammattimaisen pääomasijoittajan tai ammattimaisen ostajan neuvonantajakoneisto tutkimaan kohdetta.
Sitten lähdetään tekemään usein myyntidokumentaatiota. Infomemosta puhutaan ammattikielellä – eli sijoitusmuistio, joka voi olla vaikkapa sata slaidia pitkä paketti, jossa taklataan niitä ostajien tyypillisiä "duubioita", ennakkoluuloja, käsityksiä ja tuodaan yhtiö hyvässä valossa ostajien tietoon. Kun se on valmis, niin tyypillisesti siinä kohdassa meillä on joukko ostajia/sijoittajia, joita lähestytään anonyymisti. Sen jälkeen salassapitosopimus laitetaan kuntoon kontaktointivaiheen osana. Salassapitosopimuksen solmimisen jälkeen infomemo tulee ostajien käyttöön. Siitä voidaan sanoa, että siitä noin viikko kaksi alkavat nämä ostajien tapaamiset, eli näinä päivinä Teamsissa tavataan sitten – yhtiön omistajat, myyjät, toimiva johto siinä läsnä, neuvonantajat läsnä ja ostajan edustajat ja neuvonantajat. On tämmöinen johdon tapaaminen.
Siinä kohdassa ei luoda mielikuvaa – tai nimenomaan luodaan mielikuva, ei sanota sitä ääneen. Kyllähän ostaja tajuaa, että jos meidän tyyppinen toimija siinä matkassa on, niin he eivät ole ainoa ostajataho siinä vaiheessa, vaan tässä on monia muitakin ja huutokauppatilanne.
Tavoitteena on maksimoida hinta sitä kautta. Meillä on tietty deadline aina hankkeessa, tietty tavoiteaikataulu, johon mennessä pyydetään ostajalta indikatiivista näkemystä, millä ehdoilla, millä kauppahinnalla, miten omistajat sijoittavat mahdollisesti ehkä takaisin siihen yhtiöön, miten johto sitoutuu.
Niiden ehtojen jälkeen toivottavasti saadaan useita indikaatioita.
Aika usein ammattimainen ostaja sitten, kun on saatu oikealla tasolla oleva indikaatio, haluaa yksin neuvotteluoikeuden. Silloin alkaa DD-vaihe eli "due diligence", jossa sitten tutkitaan aika kattavastikin se yhtiö, läpivalaistaan, miten ne asiat ovat. Tänä päivänä yhä enemmän myös nämä vastuulliskysymysasiat ovat siellä kyllä tapetilla.

[Matleena Pietiläinen:] Minä olen ymmärtänyt, että tässä voidaan hyvinkin yksityiskohtaisia kysymyksiä esittää.

[Antti Liimatainen:] Hyvin detaljeja. Yleensä tuhansia sivuja kattava datapaketti avataan ensin pilvipalvelun kautta. Ostajan neuvoantajat kahlaavat sen läpi. Sitten voi olla edessä vielä satoja kysymyksiä ja haastatteluja hyvin laajasti.
Täydellistä "due diligenceähän" ei sinänsä voida tehdä, että tehdään tuosta yhtiöstä 360:n "scope". Ostaja ikään kuin valitsee suhteessa niihin omiin tavoitteisiin ja siihen, mitä hän yhdessä sen ostokohteen kanssa haluaa olla vaikkapa vuoden, kolmen tai viiden vuoden päästä. Sellaisia asioita tyypillisesti tutkitaan ja totta kai ne tavanomaiset uhkakuvat.

[Matleena Pietiläinen:] Missä vaiheessa vastuullisuus yleensä hyppää kuvioihin mukaan?

[Antti Liimatainen:] Myyjän näkökulmasta sen nimenomaan pitäisi olla siinä valmistautumisvaiheessa mielellään, mutta toki kannustaisin kyllä ihan kaikkia yhtiötä keskittymään näihin ESG-asioihin jo hyvissä ajoin. Nämä ESG-asiat helposti, jos ei pystytä viestimään, että on tehty niitä asioita ja toimitaan vastuullisesti – niistä pitäisi pystyä myös viestimään, ottaa siihen yhtiön imagoon jo ennen sitä myyntihanketta.
Muuten ne helposti tulevat kuluksi ja niitä on vaikea ehkä näyttää. Ne pitäisi tuoda esiin, nostaa esiin sieltä, jotta ostajakin ne hahmottaa, ja miksei sitten totta kai, ESG näkyy asiakkaille ja kaikille muillekin sidoksille, joita yhtiöllä siinä kohdassa on. Se on myyjän näkökulma. Miten sitten ostaja suhtautuu siihen, niin aika monessa keskustelussa on tullut tämmöinen esiin, että ostaja voi puhua siitä, että kun siinä yhtiössä johto ja omistajat ja hallitus ovat ottaneet agendalleen tämän ESG:n, niin onhan se signaali meille siitä, että todennäköisesti aika moni muu asia, helpommat asiat, jotka ovat tavanomaisempia, ehkä ovat kunnossa. Tänä päivänä se on signaali siitä, että yhtiö on laadukkaasti johdettu, siellä menevät asiat hyvin. Oletus siitä, että kun ESG:stä puhutaan, niin tavallisesti yhtiön kivijalka on kunnossa muilta osin myös.

[Matleena Pietiläinen:] Luuletko, että nämä vastuullisuusteemat voisivat nousta niin ratkaiseviksi tekijöiksi, että ne voisivat olla jopa syy olla ostamatta?

[Antti Liimatainen:] Tietysti nimillä ei voida puhua, mutta tänä vuonna on ollut myyjän puolella ihan henkilökohtaisia omia hankkeita, joissa kesken myynnin toinen yhtiö on ollut MOT-ohjelmassa vastuullisuuskysymyksistä ja toinen Helsingin Sanomissa aukeaman jutulla. Kyllä aika vakavia hetkiä, miten ne käydään läpi sitten siinä kohdassa.
Kyllä tänä päivänä ennen kaikkea pääomasijoittajista kun puhutaan, miksei listayhtiöistäkin, niin eivät ne halua ottaa tällaisia uhkakuvia itselleen siinä kohdassa.
Miten minä itse jäsennän tätä asiaa, niin ennen ehkä pystyttiin lakaisemaan maton alle. Tänä päivänä se on sosiaalisessa mediassa ja kaikkien nähtävillä ja ennen kaikkea siellä MOT-ohjelmassa tosi hanakasti. Eivät halua pääomasijoittajat, eivät halua vakuutusyhtiöt, eläkevakuutusyhtiöt, jotka sijoittavat pääomasijoitusyhtiöiden "fundeihin", ottaa tällaisia vastuita, eivätkä listayhtiöt myöskään.

[Matleena Pietiläinen:] Sinullakin on kokemusta useista eri yrityskaupoista, niin mikä on sinun näkemyksesi siitä, kuinka vastuullisia ovat Suomessa tai maailmalla yrityskauppojen kohteena olevat yritykset?

[Antti Liimatainen:] Taisi olla vuosi 2018, kun Tesin eli Teollisuussijoituksen toimitusjohtaja Jan Sasse puhui tästä ESG-asiasta meidän keskustelumme puitteissa. Se oli se hetki oikeastaan – voidaan sanoa –, jolloin itse havahduin tähän asiaan.
Kyllähän se tällä hetkellä on pinnalla, mutta on aika paljon ehkä höttöä vielä siinä. On hyvä, että ESG:stä puhutaan, mutta paljon on vielä tehtävää ehdottomasti.
Minä en väitä, etteivätkö suomalaiset yhtiöt toimisi vastuullisesti.
Vastuullinen toiminta ilman ESG-sanaakin tai sitä ilmiötä, joka tässä nyt on, on laadukkaan ja hyvin johdetun yhtiön, jolla on myös hyvä valuaatio, niin kyllä ne liittyvät ihan käsi kädessä toisiinsa ja ovat aina liittyneet.
On vain hyvä nyt, että pitkäjänteisesti kehitetään, että yhtiöllä ei olisi niitä uhkakuvia, että tulee mainevahinkoja ja yhtäkkiä putoaa liiketoiminnalta pohja pois. Se on vain hyvä asia tällä hetkellä, mutta paljon – vastaus kysymykseen – on vielä tehtävissä. Mitä pienempi yhtiö, sitä vähemmän näihin asioihin kiinnitetään [huomiota].

[Matleena Pietiläinen:] Onko joitain yksittäisiä teemoja, joita sinä voisit nostaa esiin, joissa sitä kehitettävää olisi?

[Antti Liimatainen:] Ylipäätään se lähtee siitä tiedostamisesta.
ESG sananakin saattaa olla jo aikamoinen kummajainen, kun mennään liikevaihtoluokkaan alle kymmenen miljoonaa.
Ei ole vielä kovin tuttua välttämättä laajassa yleisössä, mutta koko ajan, voidaan sanoa, että ihan vuosi vuodelta, se kehittyy kovaa vauhtia. Ovathan mediataloissa mediat nostaneet kovasti sitä esiin, mutta ei kaikkialla sitä vielä omaksuta. Paljon on töitä tehtävissä.

[Matleena Pietiläinen:] Toki tämä on toimialariippuvainen kysymys varmasti, mutta millaisia vastuullisuusasioita tarkastellaan näistä yrityskaupan kohteena olevista yrityksistä?

[Antti Liimatainen:] Totta kai tietysti voi olla, että yksi pala tulee ihan vaikkapa henkilöstökyselyistä, minkälaisia henkilöstökyselyitä on teetetty yhtiössä aikaisemmin. Mielellään DD:n tekijä ottaa ne itselleen luettavaksi ja koettaa katsoa sieltä, kuinka täällä kohdellaan työntekijöitä, samoin, minkälaisia yhteistyökumppaneita, alihankkijoita sillä yhtiöllä on, minkälaista mainontaa, viestintää, onko ylilupauksia. Tämäntyyppisiä tulee ihan spontaanisti mieleen. Niitä omissa hankkeessani ihan viime kuukausinakin on ollut.
Kaikella tavalla sen toiminnan pitää olla läpinäkyvää.
Ei saisi olla siellä taustalla mitään epäilyttävää tai josta voisi jokin kuva olla. Hyvin laajasti näitä asioita kammataan sieltä yhtiöstä.

[Matleena Pietiläinen:] Miten sitten yrityksen koko vaikuttaa, pienet yritykset versus isot yritykset?
Millaisia teemoja siellä tarkastellaan ja missä laajuudessa?

[Antti Liimatainen:] Tällä hetkellä se valitettavasti näyttäytyy siten, että pääomasijoituskentästä jos puhutaan, ei pelkästään enkelisijoittajista vaan tämmöisistä institutionaalisista pääomasijoittajista, jotka toimivat Suomessa, niin isommille pääomasijoittajille nämä vastuullisuuskysymykset ovat ihan tuttuja asioita. He ostokohteita kyllä katsovat läpi. Sitten myös voidaan vielä sanoa, että pohjoismaiset, muut kuin suomalaiset listayhtiöt ovat ehkä vähän hanakammin kysymässä näitä vastuulliskysymyksiä.
Tulee mieleen: kanadalainen vastapuoli esitteli jo 2015 semmoisia kysymyksiä, joita nyt ehkä Suomessa alkaa näkyä. Ei Suomi ehkä ihan vielä siellä etunojassa näiden kauppojen yhteydessä ole ollut, mutta myös tämä kauppoihin liittyvä, jos puhutaan MNE:stä ammattikielellä, niin se osaaminen Suomessa muutenkin on ehkä tullut vähän takamatkalla, mutta nyt ottaa kovasti kiinni
Pohjoismaita ja muutakin maailmaa tällä hetkellä. ESG on yksi keskeinen osa-alue, joka pikkuisen ehkä viiveellä laahaa.

[Matleena Pietiläinen:] Sinullakin on jo pitkä ura yrityskauppojen alalla, niin miten tämä vastuullisuuden huomiointi on kehittynyt sinun urasi aikana?

[Antti Liimatainen:] Alkuvaiheessa voin sanoa, että ei tosiaan ollut kuultukaan siitä asiasta, mutta nyt alkaa olla jopa vähän outoa, jos niistä asioista ei millään tavalla...
Kyllä siitä on tullut ihan jokapäiväinen osa omaa työtä.

[Matleena Pietiläinen:] Jos katsot vaikkapa viisi vuotta taaksepäin, niin oliko silloin?

[Antti Liimatainen:] Nollasta sataan omassa työnkuvassa.

[Matleena Pietiläinen:] Sinä olet myös toiminut kanssakirjoittajana kirjassa "Kasvuun yritysostolla – Onnistu yrityskaupassa". Kertoisitko vähän tämän kirjaprosessin taustoista ja millaisesta kirjasta on kysymys.

[Antti Liimatainen:] Joo, tosiaan alle kaksi vuotta julkaisuhetkestä, tuossa covidin kynnyksellä se tuli ulos painosta. Alma Talentin kanssa silloin se julkaistiin. Vastaanotto oli tosi mukava. Itse työvaihe kesti puolitoista vuotta. Siinä oli nimenomaan tosi kokeneita ammattilaisia: hallituksen puheenjohtaja isosta listayhtiöstä ja pääomasijoittajia.
Voidaan sanoa, että tuhansista kaupoista puhutaan, siitä kokemuksesta sillä osajoukolla, jota siihen haastateltiin. Siinä on paljon sitaatteja ja koetettu tehdä semmoinen helposti lähestyttävä kokonaisuus, vaikka sivuja taisi olla 435. Koetettu tehdä mahdollisimman kevyeksi siinä mielessä, että kannustettaisiin ennen kaikkea kotimaisia yhtiöitä kasvamaan ostamisen kautta.
Valtaosa, tänäkin vuonna – voin sanoa – omista kaupoista yli puolet on semmoisia, että on myyty kokonaan ulkomaille Suomesta. Valtaosa näistä lopuistakin puolesta on sellaisia, että omistajat tai pääomasijoittajan "fund" on ulkomailla.
Aika vähän vielä suomalaiset yhtiöt ovat tähän havahtuneet. Paljon on tehtävää, ja vastaanotto on ollut hyvää. Oma missioni on ollutkin osaamisen tason nosto laajasti, alleviivaaminen ja esiin nosto, miten ostaminen voisi olla kasvun keino.

[Matleena Pietiläinen:] Minäkin sain tuosta kappaleen. Innolla odotan kyllä, että pääsen kirjan lukemaan.
Tuli mieleen oikeastaan tämmöinen täsmäkysymys: kasvattavatko nämä yrityskaupat sitten itsestään näiden myynnin kohteena olevien yritysten vastuullisuutta?

[Antti Liimatainen:] Kyllä se tavallaan meidän tyyppisten neuvoantajien kanssa. Kyllä me valmennamme niitä myyntikohteita.
Meiltä tulee tietty tietopyyntölista silloin, kun se toimeksianto tai keskustelu ylipäätään alkaa omistajien kanssa. Kyllä me tuomme esiin, että tämmöistä on edessä. Kyllähän se pysäyttää, että hetkinen, mites me tästä, miten me tuon viivan, kynnyksen yli hyppäämme, jos ne asiat eivät ole yhtään tuttuja.
Kyllä se sinänsä omalla tavallaan kasvattaa. Näin voitaisiin väittää.

[Matleena Pietiläinen:] Ovatko vastuullisesti toimivat yritykset arvokkaampia? Näkyykö se hinnassa?

[Antti Liimatainen:] Kyllä, näin voidaan sanoa. Siinä ensimmäinen ja ilmeisin on juuri se.
Voidaan sanoa, että yhtiöllä on vähemmän uhkakuvia jo ilmeisesti sen takia, että kun sen ESG- ja vastuulliskysymykset ovat kunnossa, niin ostaja voi päätellä, että ne muutkin uhkakuvia aiheuttavat asiat mahtavat olla kunnossa ja toisella tasolla kuin sitten sillä yhtiöllä, jolla eivät ne ESG-asiat ole kunnossa.
Niin sanotusti sijoittajan tai ostajan näkökulmasta tuottovaatimus on matalampi, ja se nostaa valuaatiota. Sitten siinä on toinen puoli myös: aika useinhan nämä kaupat ovat käyttökatevetoisia. Ostajathan tuijottelevat, minkälaista käyttökatetta ostokohde sitten pystyy kumuloimaan ja kuinka ennustettava se käyttökate mahdollisesti tulevaisuuteen on.
Kun ESG-asiat ovat kunnossa, niin kilpailukykyasioita on alettu silloin suojata.
Voidaan silloin ennustaa, että tämä ennustettu, simuloitu käyttökate on vakaammalla pohjalla kuin että ESG-asiat eivät ole. Se voi aiheuttaa sen uhkakuvan. Voisi tulla jokin julkisuusvahinko tai jokin muu sen takia, että on toimittu vastuuttomasti. Pahimmillaan, mitä on käynyt vastuuttomuuskysymyksissä, joissa tietysti on ulottuvuuksia aika paljon, niin Vastaamo-case, joka puhuttaa melkein joka ikisessä kaupassa, on jättänyt jälkensä meidänkin toimialaamme sen jälkeen.
Vastaamolla ei kovin iso valuaatio ollut siinä kohdassa, kun päätettiin myydä sieltä pesästä se liiketoiminta pois.

[Matleena Pietiläinen:] Miten te sitten varmennatte yritysten vastuullisuutta?

[Antti Liimatainen:] Kyllä se tietysti on ylipäätään se analyysi. Ensin lähdetään siitä, mitähän mahtaa olla. Pitää olla jonkinlainen käsitys, mitä ne ulkopuolella olevat työntekijöiden, asiakkaiden, sijoittajien odotukset ovat. Sitten se, onko se yhtiö ollenkaan niiden odotusten tasolla. Totta kai se lähtee sieltä odotuksista, jotka siellä ovat siinä viitekehyksessä.
Sen jälkeen totta kai annetaan ohjeistusta. On olemassa vastuullisuusasiantuntijoita, joita voidaan ilman muuta jalkauttaa, hankkeita, tavoitteita vastuullisuuskysymyksissä ja mittaaminen ja viestintä viime kädessä. Tämmöisiä keinoja, miten sitä yhtiötä voidaan auttaa. Tämä on myyjän näkökulma silloin, kun ollaan myyjän puolella. Yhtä lailla voidaan olla ostajan näkökulmalla, ja silloin me haastamme sitä kohdetta, että hetkinen, ovatko nämä kunnossa.

[Matleena Pietiläinen:] Käytetäänkö tässä ulkopuolisia ESG-asiantuntijoita?

[Antti Liimatainen:] Kyllä, kyllä käytetään.

[Matleena Pietiläinen:] Kuinka yleisiä nämä ovat?

[Antti Liimatainen:] Alkaa vähänkään isommissa kaupoissa, puhutaan vaikkapa yli viiden millin kaupasta Suomessa kauppahinnan osalta, niin alkaa olla ESG-asiantuntija siellä ja myös oman osa-alueen DD:n tekijä.

[Matleena Pietiläinen:] Miten sinä näet, millaista vastuullisuusosaamista tarvitaan lisää tälle yrityskauppatoimialalle?

[Antti Liimatainen:] Ehkä tietysti se lähtee niistä palveluista ja kysynnästä, ja kysyntäähän nyt alkaa olla.
Huomataan, että siellä päämiesten ja asiakkaiden silmät syttyvät, kun näistä aletaan puhua. Kyllä tämä nimenomaan, miten ESG- ja vastuulliskysymykset liittyvät siihen valuaation kehittymiseen ja ylläpitoon. Sellainen osaaminen, joka pystyisi siinä asiassa auttamaan ja puhumaan näistä ja kehittämään yhtiötä, niin kyllä ennen kaikkea sellaiselle minä näen aivan ilmeisen kysynnän, ja sellaista kysyntää on jo.

[Matleena Pietiläinen:] Näetkö sinä joitain muita isompia haasteita, jotka voisivat vaikuttaa tähän asiaan?

[Antti Liimatainen:] Tietysti se mitattavuus, miten ESG:n toimenpiteet ja kehitys on niin helppo nähdä sitten kustannuksena siellä, että investoidaan siihen, miten se tuotto näytetään. Sehän on viestintää siinä kohdassa.
Se pitää viestiä ulos sieltä. Koko tämän ketjun tekeminen ja tuottaminen yhtiölle, niin kyllä minä luulen, että Suomessa olisi laadukkaammin johdettuja, omistettuja ja paljon isommalla valuaatiolla olevia yhtiöitä, jos tämmöistä tehtäisiin yhä enemmän, eli kysyntää on tuon tyyppiseen toimintaan.

[Matleena Pietiläinen:] Näetkö sinä tässä sellaista mahdollisuutta, että olisi enemmän semmoista viherpesutyyppistä, että sitä tehdään vain raportoinnin vuoksi, vai onko ihan todellista tämä vastuullisuus myös näissä myyntikohteissa?

[Antti Liimatainen:] Hyvä kysymys, mutta kyllä minä itse uskon siihen, että kyllä sen pitää lähteä sieltä täydellisestä läpinäkyvyydestä, ja kyllä nämä DD:n tekijät ja sijoittajat ovat niin ammattimaisia jo Suomenkin tasolla tällä hetkellä, että kyllä se vain paistaa läpi. Se vain kolahtaa omaan nilkkaan. Siitä syntyvät pelkät kulut nimenomaan, että se investointi meni sitten hukkaan, jos siinä sellaista pesuvaikutusta on. Kyllä kauppojen yhteydessä DD:t ovat tosiaan – ei voida alleviivata sitä liikaa – tosi ammattimaisia. Kyllä ne paljastuvat sitten.

[Matleena Pietiläinen:] Mitä sinä haluaisit sanoa tulevaisuuden yrityskauppojen asiantuntijoille, jotka nyt suunnittelevat opintoja tai ovat hakeutumassa alalle?

[Antti Liimatainen:] Niin, tietysti kannustan ylipäätään alaa – tänään viimeksi kollegan kanssa puhuimme, että jokainen kauppa on omanlaisensa. Ei voida sanoa, kun tehdään ensimmäinen kauppa tai ensimmäiset kymmenen kauppaa, että vielä kovin paljon osattaisiin, tai vaikka satakin kauppaa.
Jokainen kauppa on tietysti omanlainen.
Helposti kuulostaa kliseeltä, mutta se omassa työssäni näyttäytyy ja omassa elämässäni siten, että sydämen syke kun nousee, niin on kiva nousta myös aamulla sängystä. Joka päivä on aidosti kyllä omanlaisensa, ja jatkuvasti pitää oppia lisää. Ehkä oma mentaliteettini on se, että kahden vuoden välein pitäisi huvittuneena katsoa peilistä taaksepäin, missä olin silloin kaksi vuotta sitten, ja mielellään vähän hymyillä huvittuneena, toisaalta olla onnellinen, että eteenpäin on menty. Tosi paljon kehittymistä vaativaa hommaa. Vaatii 360-osaamista myös, mutta mikäpä hienompaa.
Jos ei haluta vain yhteen asiaan keskittyä, niin tässä päästään kyllä tosi moneen asiaan keskittymään.

[Matleena Pietiläinen:] Tähän loppuun jos haluat sanoa tämmöiset vastuullisuusterveiset ihan kaikille podin kuulijoille nyt toimialasta riippumatta, niin...

[Antti Liimatainen:] Jos puhutaan toimialasta, niin silloin yleensä viitataan liiketoimintaan, ja kyllähän yhtiöiden tehtävä lähtee ihan osakeyhtiölaista, ja minä siihen jollain lailla uskon, että yhtiöiden tehtävä on tuottaa omistajilleen jotain lisää ja hyvää eli omistajille tuottoa.
Se ei pelkästään ole omistajalähtöistä sinänsä tai semmoista maksimointia siinä mielessä, vaan omistajankin pitää nähdä siinä vaiheessa, että ensin maksimoidaan, hoidetaan asiat laadukkaasti, että yhtiö tuottaa ja on maksimaalisen hyvin hoidettu vastuullisesti.
Sen jälkeen omistaja pystyy sitten jakamaan ja allokoimaan sitä hyvää myös ulospäin. Siitä ehkä, johon viittasin, tämä humaani kapitaali ajatuksena myös kumpuaa viime kädessä.

[Matleena Pietiläinen:] Kiitos, Antti, mielenkiintoisesta keskustelusta ja kaikkea parasta tulevaan.

[Antti Liimatainen:] Kiitos samoin.

[Matleena Pietiläinen:] Kiitos, kun kuuntelit Vastuullisuus työelämässä -podcastia. Tämä podcast kokoaa yhteen eri alojen asiantuntijoita, joiden kanssa keskustelen vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä työelämässä.
Minä toivon, että tämä podcast antaa teille kuulijoille uusia näkökulmia ja kannustusta työelämän vastuullisuuden kehittämiseksi.
Jos haluat olla etulinjassa edistämässä vastuullisuutta työelämässä, niin kannattaa ottaa myös seuraava jakso haltuun. Olet myös tervetullut kasvattamaan vastuullisuusasiantuntijuuttasi Jyväskylän yliopiston avoimeen yliopistoon. Vastuullisuus ja kestävä kehitys työelämässä -opintokokonaisuudessa voit opiskella laajasti ja monitieteellisesti opintojaksoja vastuullisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyen.
Voit suorittaa opintoja joustavasti oman aikataulun mukaan. Lisätietoja vastuullisuus työelämässä -moduulista löydät avoimen yliopiston verkkosivuilta.