Katkaisevatko printattavat kiitoskortit kamelin selän?
Johtaminen ja erityisesti henkilöstön palkitseminen herättävät tunteita. Syksyn korvalla otsikoihin noussut sairaanhoitajien palkitseminen on tästä oiva esimerkki. Sairaanhoitopiirin kehittämisryhmän hyvää tarkoittanut esitys uupuneiden sairaanhoitajien palkitsemisesta printattavin kiitoskortein koettiin loukkaavana. Aineeton palkitseminen on havaittu tutkimuksissa tärkeäksi, mutta tässä tapauksessa oppi kääntyi itseään vastaan.
Esimerkki osoittaa laajemman johtamisoppien soveltamiseen liittyvän ongelman. Vahvaankin tutkimustietoon perustuvat johtamisopit mielletään resepteiksi, joita otetaan käyttöön ylemmällä tasolla tehtyjen päätösten perusteella ja henkilöstöä kuulematta. Esimerkkitapauksessa lopputulos olisi saattanut olla toinen, jos henkilöstön kanssa olisi keskusteltu jo suunnitteluvaiheessa.
Korvaamaton, osaava henkilöstö
Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat työskennelleet koronapandemian aikana haastavissa olosuhteissa. Asiakastyön järjestäminen, suojavarusteiden käyttäminen ja oman terveyden mahdollinen vaarantaminen ovat olleet arkipäivää jo puolentoista vuoden ajan.
Samaan aikaan käynnissä olevat strategisen tason uudistukset ja kehittämishankkeet ovat vain lisänneet työmäärää. Uutiset alanvaihtajista tai vaihtoa harkitsevista lisääntyvät hälyttävästi, eikä osaavaa henkilöstöä enää saada rekrytoitua.
Surullisinta on, että ammattilaiset luopuvat työstä, joka itsessään on palkitsevaa ja jota he haastatteluiden mukaan rakastavat. Kuinka tämä koko yhteiskunnan hyvinvointiin vaikuttava haaste olisi mahdollista ehkäistä?
Yle-uutisissa palkitsemista tutkinut Haaga-Helia-ammattikorkeakoulun yliopettaja Johanna Maaniemi kuvasi palkitsemisen kulttuurin muuttumista. Moni asia työssä ja sen olosuhteissa vaikuttaa työmotivaatioon.
Vuorovaikutusta, keskustelua, yhteispeliä
Vaikeissa tilanteissa tarvitaan enemmän ylemmän johdon, esihenkilöiden ja työntekijöiden välistä keskustelua ja yhteispeliä. Erityisesti esihenkilöstö on kovien haasteiden edessä yrittäessään sovittaa yhteen ylhäältä annettuja määräyksiä ja oman henkilöstönsä tarpeita.
Johtamisen ja johdettavana olemisen kaksoisrooliin liittyvät haasteet ovat nousseet esille myös keskusteluissa, joita sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat käyneet Jyväskylän yliopiston Avoimessa yliopistossa alkuvuodesta käynnistyneen Henkilöstötyö ja johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -opintojen orientaatiojaksolla.
Henkilöstötyö ja johtaminen vaatii eri osapuolten välistä keskustelua, mitä erilaista taustoista tulevien ammattilaisten käytännön kokemukset ja alun esimerkkitapaus vain vahvistavat. Opinnot aloittaneet ammattilaiset korostivat vuoropuhelun merkitystä osana hyvää johtajuutta ja henkilöstötyötä.
Myös johtamisopit ja teoriat avautuvat eri tavalla, kun niitä käsitellään käytännön kontekstissa omiin ja muiden kokemuksiin peilaten. Ensimmäinen orientaatiojakso osoitti myös, että vertaisoppimiseen ja alan käytänteitä koskevaan keskusteluun perustuville opinnoille on tarvetta.
Monika von Bonsdorff, Virpi Malin ja Päivi Patja
Monika von Bonsdorff on Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun apulaisprofessori. Virpi Malin ja Päivi Patja ovat kauppatieteiden yliopistonopettajia. Kaikki kolme ovat mukana Henkilöstötyö ja johtaminen sosiaali- ja terveysalalla -opintokokonaisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa.
Virpi Malin (vas.), Päivi Patja ja Monika von Bonsdorff
Kuvituskuva sivun yläosassa: Luis Melendez