Miksi opiskella perhettä?
Perheestä on vahvoja kokemuksia ja mielipiteitä. Perheestä alkaa olla myös paljon tutkittua tietoa. Perheopintojen perusopintojen opettajana olen päässyt usein kuulolle, kun kokemukset, tunteet ja mielipiteet pääsevät keskusteluun tutkimustiedon kanssa. Olen saanut kohdata oivaltavia pohdintoja rajalta, jossa kokemus ja tiede kohtaavat ja jossa omia ajatuksia perheestä tarkastellaan tutkimustulosten tai tutkimuksen tarjoamien käsitteiden valossa.
Noilla rajoilla syntyy yleensä jotakin uutta ja siitä opiskelijatkin ovat kertoneet: en osannut etukäteen kuvitellakaan, mistä kaikista suunnista perhettä voi tarkastella. Tai ettei olekaan itsestään selvää, keitä perheeseeni kuuluu.
Mitä perheessä tapahtuu ja mitä siitä tiedetään?
Vuosien mittaan on herännyt toistuvasti ajatus, että tätä pitäisi saada lisää. Perheopintojen aineopintokokonaisuutta ovat toivoneet sekä opettajat että opiskelijat. Viimein, pari vuotta sitten, aika alkoi olla kypsä. Pääsin aineopintojen arkkitehdiksi yhdessä perheopintotiimimme kanssa.
Olemme pohtineet, mitä perusopintojen teemoja pitäisi syventää ja mitä uusia perhenäkökulmia olisi syytä ottaa mukaan aineopintoihin. Yksi ajatus on ollut ylitse muiden – halu välittää perhetutkimustietoa monipuolisesti ja ajassa kiinni. Mitä perheessä tapahtuu, mitä siitä tiedetään? Kokemukset ja näkemykset perheestä ovat moninaiset, mutta perheopinnoissa haluaisimme asettaa ne teorioiden, käsitteiden ja tutkimustulosten valokeilaan. Mitä uutta niistä voisi tällä valaistuksella saada irti?
Ymmärrystä ja kriittisyyttä tutkitun tiedon valossa
Perheopintojen lähtökohtana on siis perhetutkimus. Tutkittaessa pyritään aina arkitietoa syvemmälle, johonkin uudenlaiseen jäsennykseen tai todellisuuden kuvaukseen. Myönnän, että kunnioitan jo tuota aikaa vievää yritystäkin tässä nopean tiedon, raflaavien otsikoiden ja laskettujen klikkausten maailmassa. Tutkimuksellisen ajattelun, tutkimusten lukemisen ja niiden tulosten arvioinnin opiskelu onkin yksi tärkeä osa perheopintojen aineopintoja.
Perheopinnot eivät ole koskaan valmiit. Moninaisten perheiden eri vaiheissa riittää tutkimista ja koko ajan tulee uutta tietoa, joka laajentaa tai muuttaa ymmärrystämme perheestä. Haastankin itseäni opettajana ja sinua opiskelijana kriittiseen ajatteluun ja perheopintojen kehittämiseen. Haastan meitä molempia myös siihen vaikeimpaan kriittisyyden lajiin eli kriittisyyteen omaa ajattelua kohtaan. Sellaisen kriittisyyden maaperässä itää oppimisen rohkea siemen.
Oivalluksen rajoilla, puolin ja toisin
Rajoista vielä. Raja voi olla ylittämätön, vartioitu raja-aita, joka estää näkemästä ja kulkemasta toiselle puolelle. Sellainen raja luo turvallisuutta tai pelkoa riippuen siitä, mistä päin katsoo. Tai sitten raja on avoimempi rajamaasto, jolla saa kulkea ja tähyillä. Sellainen maasto on usein paikka uuden oppimiselle.
Uuteen törmätessä ei tarvitse sulkeutua omalle puolelle rajaa vaan katsella molempiin suuntiin ja yrittää ymmärtää. Vaikka meitä opettajia nykyisin revitään työssämme turhankin moniin puuhasteluihin, tärkeimmästä en haluaisi koskaan luopua: halusta rohkaista opiskelijoita erilaisille ajattelun ja oivalluksen rajoille, myös perhettä ihmeteltäessä.
Leena Valkonen
KT, yliopistonopettaja